Stratosfääreistä syvyyksiin

 

 

Franco Fagioli on luonut uudesti koko kontratenorin imagon muuttamalla sen hennosta enkeliäänestä dramaattiseksi ja suurta ilmaisuskaalaa käyttäväksi oopperan sankariksi. Hän tähdittää kesäkuussa Turun musiikkijuhlien vierailutuotantoa Händelin Agrippinasta.

 

Franco Fagiolin laulaessa mielikuvat kontratenorista karisevat. Tarjolla on soinnin hehkua yli kolmen oktaavin alueelta ja kontrasteja huikeista koloratuureista herkkiin nyansseihin ja pakahduttaviin linjoihin, dramaattisia syöksyjä sopraanon stratosfääreistä baritonin syvyyksiin.

Korkeimmillaan hän yltää kolmiviivaiseen d:hen, mutta alaäänten muhevuus on se, jolla hän on laulupiirejä eniten hämmentänyt. Samaa androgyyniä kaksinaisuutta ovat väläytelleet jotkut mezzosopraanot Marilyn Hornesta Cecilia Bartoliin, mutta tuskin monet kontratenorit.

Vaikutus on sähköistävä samalla tavalla, jolla kastraattitähtien laulua 1700-luvulla kuvailtiin. Silti mistään vokaalisesta temppuilusta ei ole kyse, vaan kaikki tapahtuu musiikin ja roolikuvan ehdoilla.

Argentiinalaissyntyinen taiteilija vieraili Suomen Kansallisoopperassa 2012 Giulio Caesarin pääroolissa. Totta kai hän silloinkin vaikuttava ilmestys oli, mutta sen jälkeen hänen uransa vasta ampaisi lentoon. Hänestä on tullut barokkioopperoiden suurimpia vetonauloja, ja Deutsche Grammophon kiinnitti hänet talliinsa ensimmäisenä kontratenorina.

Vuoden suurimpana barokkitapahtumana voikin jo ennakkoon pitää Turun Musiikkijuhlien vierailuesitystä Händelin Agrippinasta 2.6. Siinä Neron roolia laulava Fagioli kohtaa kaksi kontratenorikollegaansa, Xavier Sabatan ja Jakub Jósef Orlinskin sekä muutenkin tasokkaan solistijoukon. Il Pomo d’Oro -orkesteria johtaa Maxim Emelyanychev.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari