Soitinteatteria ja roolileikkejä – muusikko esiintyjänä

Lang Lang, © DETLEF SCHNEIDER

Grigori Sokolov © ERIK BERG Lang Lang ja Grigori Sokolov edustavat ääripäitä pianistien ulkoisen esiintymisen suhteen. Ekstrovertti Lang ei elehdi show-mielessä, vaan liikekieli tulee suoraan hänen innostuksestaan musiikkia kohtaan. Sokolov taas uppoutuu omiin maailmoihinsa eikä edes kommunikoi yleisön kanssa. Silti soiton teho on maaginen.

Astuuko muusikko lavalle omana itsenään? Mikä on soittimen suhde kehoon? Uusi musiikki, poikkitaiteellisuus ja uudenlaiset konserttiformaatit ovat tehneet esiintymisen kysymyksistä yhä ajankohtaisempia. Näkökulmansa tarjoavat nykymusiikin spesialisti, viulisti-laulaja ja esiintymisvalmentaja.

 

Jo solistin sisääntulosta huokuu, millainen persoona on kyseessä. Harhaileeko muusikko lavalle kuin eksyneenä ja löytää itsensä vasta soittimen ääressä? Ottaako taiteilija yleisönsä välittömästi? Muusikot ovat yksilöitä, ja jokainen on lopulta lavalla omanlaisensa. Mutta onko kukaan lavalla oma itsensä? Mitä ”oma itse ” edes tarkoittaa, kun on kyseessä taiteen tekeminen? Harva esiintyjä nousee yleisön eteen vailla jonkinlaista maskia. Jollekin tuo rooli voi olla sisäänpäinkääntynyt askeetti, toinen taas valjastaa käyttöönsä popmusiikin show-eleet. Musiikkilegendat tunnetaan lähes aina tietynlaisina, omintakeisina esiintyjähahmoina.

Laulajilla tilanne on toinen. Kun instrumenttina on oma keho ja esitettävä teos lähes poikkeuksetta pitää sisällään jonkinlaisen kuvitteellisen psyyken, roolilta ei voi välttyä. Useat muusikot, oli heidän soittimensa sitten kropan sisällä tai sormien alla, korostavat joka tapauksessa musiikin ensisijaisuutta. Tästä huolimatta laulaja ja soittaja on tyypillisesti nähty hyvin eri tavoin, ja konserttikonventioissa heihin kohdistuu erilaisia odotuksia. Perustava ero sisäisen ja ulkoisen soittimen välillä toki on ja pysyy. Kuitenkin nykyisellä musiikkikentällä yhä useammat ilmiöt kyseenalaistavat tätä eroa. Nykymusiikki, taiteidenvälisyys ja uudenlaiset konserttiformaatit tuovat esiin instrumentalistin, joka ei vain käsittele soitintaan, vaan heittäytyy teatterilliseksi, omaksuu rooleja ja käyttää kehoaan.

Kari Kriikku on kasvanut kiinni Saariahon klarinettikonserton koreografiseen ilmaisuun. Klarinetistin mukaan näyttämöllinen ilmaisu ei ole soitosta pois, vaan kehittää koko muusikkoutta. © MARCO BORGGREVE

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 

Auli Särkiö