Säveltäjänä pianistin ja miehen varjossa

 

Clara Schumann valokuvassa jo ikääntyneenä leskenä. Saatuaan oikeaan käteensä hermovaivan hänen oli luovuttava menestyksekkäästä konserttipianistin urastaan ja keskityttävä opettajan toimeen.

 

Clara Schumannin sävellykset jäivät aikanaan pianistinuran ja kuuluisan aviomiehen varjoon, mutta niistä löytyy monia helmiä. Tuotanto on päässyt hyvin esiin tätä vuonna, kun hänen syntymästään on tullut 200 vuotta.

 

Clara Schumannin (1819-1896) musiikillisen uran taustamoottorina oli hänen isänsä Friedrich Wieck, joka oli varhain päättänyt, että tyttärestä tulee kuuluisa konserttipianisti.

Claran pianonsoiton opettajana oli Friedrich-isä, jonka kirja Wiecks pianistische Erziehung zum schönen Anschlag und zum singenden Ton asetti tavoitteeksi herkän kosketuksen ja laulavan soinnin. Isä vastasi myös yleissivistyksestä. Musiikilliseen kasvatukseen kuului myös sävellyksen opetusta.

Claran debyytti Leipzigin Gewandhausissa vuonna 1828 oli menestys. Sitä seuranneissa konserteissa hän sai kiitosta mm. Goetheltä, Paganinilta sekä Robert Schumannilta, joka jätti lakitieteen ja hakeutui Wieckin oppiin pianistiksi. Avioliitto Claraa yhdeksän vuotta vanhemman Schumannin kanssa ei kuulunut Wieckin suunnitelmiin. Hän yritti torjua hanketta kynsin hampain, parjaamalla ja käräjöimällä, mikä tässäkin tapauksessa vain vahvisti rakastavaisten päättäväisyyttä.

Clara oli tutustunut Robertiin 11-vuotiaana, ja 16-vuotista avioliittoa varjostivat Schumannin vaikeat masennuskaudet ja lopulta itsemurhayritys ja kuolema Endenichin mielisairaalassa.

Menestyksekäs, yli 60 vuotta kestänyt ja yli 1300 konserttia käsittänyt pianistinura toi Claran kahdeksanlapsiselle perheelle taloudellisen vakauden. Se aiheutti säveltäjäpuolisossa myös mustasukkaisuuden ja alemmuuden tunteita, jotka ehkä osaltaan jouduttivat hänen mielensä murenemista. Taiteellisissa kysymyksissä Clara ja Robert kohtasivat silmästä silmään ja jakoivat käsityksen musiikin romanttisesta luonteesta ja tulevaisuudesta.

Ristiriidoista huolimatta Robert suhtautui myös Claran sävellystyöhön myönteisesti ja pahoitteli, että “lapset ja aviomies, joka elää kaiken aikaa mielikuvitusmaailmassa, eivät sovi hyvin yhteen säveltämisen kanssa. Hän ei voi työskennellä säännöllisesti ja minua harmittaa, kuinka moni hellä ajatus menetetään, koska hän ei saa niitä työstettyä.” Parhaiten Clara pääsikin säveltämään konserttikiertueiden tauotessa lasta odottaessaan.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen