Sävellyksen ja improvisaation risteyksessä

 

Sid Hille © Maarit Kytöharju

Saksalaissyntyisestä Sid Hillestä on tullut suomalaisen jazzin omaperäisimpiä tekijöitä. Hän haluaa, että sävelletty musiikki kuulostaa improvisaatiolta ja improvisoitu sävelletyltä. Jazzin lisäksi Hille on tehnyt klassista nykymusiikkia, elokuva- ja elektroakustista musiikkia sekä ambienttia.

 

Kun Saksan Donaueschingenissä kasvanut Hille aloitti lapsena klassiset piano-opinnot, opettaja soitatti Bachin, Mozartin ja Beethovenin rinnalla myös boogie woogieta. Siitä Hille innostui niin että perusti bändin 17-vuotiaana. Suuri herätys oli Chick Corean Return to forever -bändin televisioitu keikka Saksan televisiossa – jazz näyttäytyi nuoren miehen tulevana tienä.

Hippikommuunissa” vietettyjen vuosien jälkeen Hille hakeutui opiskelemaan jazzpianoa Hollannin Utrechtin School of the Artsiin. Elämisen hän rahoitti soittamalla tanssibändeissä. Hän viimeisteli myös klassisen musiikin opintojaan, joista on ollut hänelle paljon iloa myös jazzin tekemisessä.

Vuonna 1994 Hille tapasi suomalaisen tulevan vaimonsa, jonka kanssa he muuttivat Kokkolaan. Siellä hän teki omaa musiikkiaan ja kehitti Keski-Pohjanmaan konservatoriolla pop/jazz-opetusta.

Apuraha Big Band -sävellyksen tekemiseen mahdollisti sarjan Frutas Maduras, ja ajatus vapaan taiteilijan elämästä alkoi voittaa. Hän muutti vaimoineen Helsinkiin ja toteutti unelmansa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Toni Honkala