Sarjakuva kuin polyfoninen variaatiokudelma

 

Sunnuntaistrippi v. 1955, Tenavat – Parhaat sarjat 1950–1959, s. 79: Karu totuus muusikoista alkaa paljastua Tellulle ja rampauttaa tämän avioliittohaaveita. © Otava 2015 / suomennos Juhani Tolvanen © Charles M. Schulz / Peanuts Worldwide LCC

 

Sarjakuvan maailmassa ei juuri näy musiikkia tai muusikoita, kuin korkeintaan sivuhahmoina ja ääniefekteinä taustalla. Silti siinä on myös unohtumattomia hetkiä, joita tarinankertojista parhaat ovat luoneet muusikkoudesta sarjoihinsa. Yksi niistä on Charles M. Schulzin Tenavat.

 

Maailman taloudellisesti kaikkien aikojen menestynein sarjakuvapiirtäjä oli yhdysvaltalainen Charles M. Schulz (1922–2000), jonka tunnetuinta työtä, Tenavat-sarjakuvaa (engl. Peanuts, julkaistu 1950–) seurasi päivittäin parhaimmillaan yli 350 miljoonaa lukijaa sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa. Schulz ei antanut huikean suosion hidastaa työtahtiaan; poikkeuksellisen pitkä ura katkesi sairauteen vain kolme kuukautta ennen jäähyväisstripin julkaisua helmikuussa 2000, piirtäjän kuoleman jälkeisenä päivänä. Se oli Schulzin 17897. täysin itse kirjoittama ja piirtämä Tenavat-strippi.

Sunnuntaistrippi 16.2.1958, Tenavat – Parhaat sarjat 1950–1959, s. 145: Yksi monista Amadeuksen ja Ressun yhteisnumeroista, jotka eivät kuitenkaan vakuuta Tellua. © Otava 2015 / suomennos Juhani Tolvanen © Charles M. Schulz / Peanuts Worldwide LCC

Alakouluikäisen Jaska Jokusen (eng. Charlie Brown) ympärille kehittyneen lapsikatraan ensiesiintyminen tapahtui 2.10.1950. Alkuvuosien haparoivampi ote muuttui vuosikymmenessä mestarilliseksi psykologisen huumorin viljelyksi, jota tehosti yksinkertaisen tehokas piirrosjälki. Ikonisten hahmojen edesottamukset – Ressu-koiran identiteettileikit, Tellun psykiatrineuvonta, Epun lohturiepu tai Jokusen baseball-joukkueen nöyryyttävät häviöt – toivat variantteineen uudenlaista syvyyttä populaarikulttuuriin.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi