Sähkökitaralla poikki taiteiden

© SAMI MANNERHEIMO

 

Kun osaaminen yhdistyy uteliaisuuden, rohkeuden ja riskinsietokyvyn kanssa, työntyy katto korkealle ja seinät leveälle. Elävä esimerkki tästä on pääosin sähkökitaralla itseään toteuttava Jarmo Saari. Nykytanssi, teatteri ja elokuva ovat löytäneet hänestä inspiroivan kumppanin.

 

Kitaristi, säveltäjä, laulaja ja tuottaja Jarmo Saari on ehtinyt tehdä niin paljon niin monissa yhteyksissä, että omaa sisintä parhaiten peilaavien projektien valinta näyttäytyy lähes mahdottomana tehtävänä.

Muistaako Kauniaisissa 1970 syntynyt ja Espoon Tapiolassa varttunut mies erityisellä lämmöllä tiivistä yhteistyötä Tero Saarisen kanssa? Oliko Esko Salmisen kanssa 2009 tehty Shakespeare-levy käänteentekevä julkaisu? Entä Tuomari Nurmion kanssa kolme vuotta aiemmin laadittu Tangomanifesti? Miten merkittävä oli kesä 1998, jolloin Saari kiersi ensi kerran maan rock-eliitin osana Don Huonojen keikkakitaristin roolissa?

”Don Huonot oli merkittävä etappi: ensimmäinen iso juttu, johon minut pyydettiin sekä ansioiden että tyylin perusteella. Mukaan ei tahdottu vain jotain kitaristia, vaan nimenomaan minut”, hän sanoo.

Omalaatuisesta ilmaisustaan tunnettu ja palkittu tekijä ei tahdo alkaa listata omia räväköitä irtiottojaan.

”Nostan mieluummin esiin yhteistyöt nykytanssin, elokuvan sekä teatterin alueilla. On jännittävää ja opettavaista työskennellä säveltävänä muusikkona poikkitaiteellisissa työryhmissä. Ylipäätään kaikki keskeneräinen ja ajankohtainen tuntuu minusta aina parhaalta.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Teksti: Petri Silas