Populaaritaidetta, osa 3: Instagram-ajan miniatyyrejä

 

Tierra Whackin musiikki ja siihen yhdistyvä videotaide pulppuaa synkistä aiheista huolimatta värikästä ja absurdia komiikkaa.

15 minuuttia, 15 laulua: Tierra Whackin debyyttialbumi Whack World (2018) on muotokokeilu, jossa riemukkaan vinksahtaneet ja leijuvan surumieliset tunnelmat vaihtavat paikkaa juuri, kun niistä alkaa päästä jyvälle.

 

60 sekuntia on maksimipituus videolle, jonka Instagramin käyttäjä voi ladata sosiaalisen median syötteeseen. Se ei ole voinut olla vaikuttamatta kaikkiin, jotka sisältöä palveluun tuottavat: oma luomus tai siitä leikattu pätkä täytyy kasata raamin mukaan.

Lyhytmuotoinen taide on toistuva ilmiö, oli kyse sitten liturgisista sävelmistä, 1980-luvun hardcore-punkista tai romantiikan ajan pianominiatyyreistä, kuten Chopinin 24 preludia op. 28, joista suurin osa on esityskestoltaan jossain 30 sekunnin ja kahden minuutin välissä. Tunnelmat saattavat vaihdella hyvinkin radikaalisti kahden peräkkäisen osan välillä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen