Pidetään huolta pianosta

Pianohuolto ja -korjaus on käsityötä, usein raskastakin sellaista. Jarkko Mäki ja Mika Kivi irrottavat koskettimiston flyygelistä. © Tommi Saarela

Piano on iso investointi, mutta oikein pidettynä ja säännöllisesti huollettuna äärimmäisen pitkäikäinen soitin. Rondo vieraili maan suurimmalla pianoverstaalla tutkimassa, miten soittimista pidetään huolta.

Täyden palvelun pianokorjaamoja on Suomessa nykyään vain pari kolme, joista F-Musiikin Pianoverstas lienee ylivoimaisesti suurin ja perinteikkäin. Korjaamo aloitti toimintansa Musiikki-Fazerin Aleksanterinkadun tiloissa 1920-luvulla ja toimii nykyään F-Musiikin suurmyymälän kiinteistössä Vantaalla.

Nykyisen Pianoverstaan toiminnan juurista yksi ulottuukin Musiikki-Fazerin aikoihin, jolloin yritys myös valmisti pianoja. Kaikkien tuntemia kotimaisia Fazereita tuotettiin vuosikymmenien saatossa tuhansia. Nyt valmistus on lopetettu, mutta huollossa niitä toki nähdään edelleen.

Pianoverstaan esimiehen Juha Huotarin mukaan pajassa tehdään kaikkea, mitä pianot ja flyygelit vaativat: uudet soittimet valmistellaan luovutuskuntoon, vanhempia huolletaan sekä peruskorjataan. Koko maan kattava asiakaskunta ulottuu yksityishenkilöistä oppilaitoksiin ja seurakunnista konserttitaloihin.

Huotarin mielestä arvokkaan flyygelin tai pianon hienous piilee kestävyydessä.

”Hyvä akustinen soitin on periaatteessa ikuinen. Meillä on nytkin pari satavuotiasta pianoa korjattavana. Ei sellaisen laatu ajan myötä mihinkään heikkene eikä arvo happane.”

Pianoverstaalla ammattitaitoa siirretään joka päivä kokeneemmilta nuorille, mestarilta kisällille. Juha Huotari katsoo päältä, kun Mika Kivi laittaa mekanismit kuntoon. © Tommi Saarela

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Teksti ja kuvat: Tommi Saarela

 


Korkealuokkaisetkin oppilaitospianot vaativat jonkinasteista peruskorjausta 20–30 vuoden ikään ehdittyään.

Piano on kone

Pianoissa muuttuu ajan myötä muukin kuin viritys – pianohan on kone, joka on täynnä liikkuvia ja kuluvia osia. Jossain vaiheessa niin kosketustuntuma kuin äänenvärikin ovat väistämättä muuttuneet liikaa lähtötilanteesta, ja soitin kaipaa huoltoa.

Esimerkiksi vasarat voidaan muutaman kerran hioa, mutta sen jälkeen ne on pakko vaihtaa. Vasarat varsineen voivat kestää kotisoitossa kymmeniä vuosia, mutta esimerkiksi Sibelius-Akatemian kovassa käytössä olevissa pianoissa vaihtoväli jää alle kymmeneen.

Normaalissa esityskäytössä kielet kestävät parikymmentäkin vuotta, kotikäytössä monta kertaa pidempään. Kielistä diskanttipuoli alkaa ensimmäisenä väsyä ja katkeilla. Usein soitinta ei tarvitsekaan kielittää kokonaan, riittää, kun uusitaan ylimmät oktaavit.

Esimerkiksi kotimaisissa musiikkioppilaitoksissa käytössä oleville laatupianoille tehdään tyypillisesti 20–30 vuoden jälkeen jonkinasteinen peruskorjaus.

Tommi Saarela