Mestareiden perinteet esille ja eloon

Pelimannimuotokuvia, osa 13:

© Marianne Oivo

Suomen vanhimmassa kansanmusiikin ammattiyhtyeessä, 33-vuotiaassa Tallarissa, päättyi eräs aikakausi viime keväänä, kun viimeinen sen neljästä alkuperäisjäsenestä, viulisti Ritva Talvitie, jäi yhtyeestä eläkkeelle. Heinäkuussa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla hänelle myönnettiin soitostaan ja elämäntyöstään mestaripelimannin arvonimi.

 

Arvostan kovasti, että sain moisen kunnian. Monet tulivat minulle heti sanomaan, että sen ansaitsin. Kyllä siinä onnellisesti liitelin maan päällä”, Talvitie kuvailee valintaansa mestaripelimannien 148-päiseen joukkoon. Aivan yllätyksenä ei kunnianosoitus kuitenkaan tullut.

”Kun Risto Hotakainen eläköityi meistä ensimmäisenä kymmenen vuotta sitten, nimettiin hänet seuraavana kesänä mestaripelimanniksi. Sama kävi Antti Hosiojan ja Timo Valon kohdalla. Olisi se ollut vähän kummallista, jos minulle ei sitten olisi käynyt niin.”

Mestaripelimanneja on nimetty vuodesta 1970, mutta Talvitie on vasta kahdestoista arvonimen saanut naispelimanni; toisaalta jo viides 2010-luvulla, joten suhdeluku on hieman parantunut. ”Siitä on ollut polemiikkia, kuinka naisia on siellä ollut niin vähän. Ehkä sitä jo otetaan paremmin huomioon. Vaikka eihän sukupuolella tavallaan pitäisi tänä päivänä olla siinä väliä, vaan sillä musisoinnilla.”

Eläköityminen ei missään nimessä tarkoittanut Talvitien kohdalla laakereillaan lepäilyä. ”Uusimme kesällä Kaustisella viime kauden Tallari-konsertit, ja lisäksi Konsta Jylhä -kilpailun tuomaristossa oleminen ja palkinnonsaantiin liittyvät esiintymiset saivat aikaan sen, että tänä vuonna olivat kiireisimmät kansanmusiikkijuhlat ikinä”, Talvitie nauraa. Hänestä pelimanniperinne oli ainakin Konsta Jylhä kilpailun perusteella hyvässä huomassa. ”Oli suorastaan mykistävää, kuinka kilpailijoilla oli niin erilaisia sovituksia samasta kappaleesta, näkemyksiä oli laidasta laitaan.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen