Orkesteri tuo rytmiä jääkiekko-otteluun

 

Orkesterin tuominen lätkäkatsomoon oli osa HIFK:n yhteistyökumppanin Sinebrychoffin 200-vuotisjuhlallisuuksia.

 

Sinfoniaorkesteri jalkautui uuteen ympäristöön, kun Vantaan viihdeorkesteri ja Vaskivuoren lukion kamarikuoro säestivät kahden jääkiekkojoukkueen kohtaamista Helsingin jäähallissa. Red Classics -nimeä kantaneessa liigaottelussa kohtasivat TPS ja HIFK. Orkesterin tuominen lätkäkatsomoon oli osa HIFK:n yhteistyökumppanin Sinebrychoffin 200-vuotisjuhlallisuuksia.

 

Jääkiekkoa ja sinfoniaorkesteria ei yleensä tavata seurata samoilla areenoilla, saati saman yleisön parissa. Siksi nurkkakatsomossa komeileva orkesteri herättikin syksyllä välitöntä uteliaisuutta loppuunmyydyn Nordiksen katsomossa. Äkkiseltään voisi ajatella, että lätkämusiikin soitteleminen olisi muusikoille helppo keikka – ollaanhan tuttujen hittien äärellä, eikä lätkäyleisö liene sitä kaikista vaativinta ja tarkkakorvaisinta yleisöä.

Maamme-laulu kajahtaakin rutiininomaisen komeasti, ja kiekon käytyä jäähän ottelu pääsee täyteen vauhtiin.

Heti ensimmäisen pelikatkon koittaessa valkenee orkesterin tehtävän haastavuus: musiikin on soitava välittömästi, kun erotuomarin pilli soi. Samalla tavoin kappaleen on katkettava heti, kun kiekko käy uudelleen jäähän. Pelikatkojen pituutta ei voi etukäteen tietää, joten orkesterille keikka on yhtä äkkilähtöä ja nopeaa reagointia kolmen erän ajan. Ei siis ehkä sittenkään ihan helppo iltapuhde.

”Me nyt lähdetään aina kaikkeen mukaan, ja mitä hullumpi idea, niin sitä mielenkiintoisempi”, Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtaja Janne Rönnbäck vastaa ja kertoo idean olleen alkujaan mainostoimisto Hasan & Partnersin kynästä. ”Kyllähän me heti tiedettiin, että tässä tulee olemaan muutamia haasteita. Yksi on jo se orkesterin sijoittaminen jäähalliympäristöön, ilman erillistä stagea.”

Pelikatkon ensi sekunnista lähtien orkesterin on vedettävä tiukalla biitillä täynnä rock ’n rollin hurmosta. Yhtään löysää lähtöä tai tunteetonta vetoa ei jääkiekon dramatiikka salli. Se, miten yli 80-henkinen sinfoniaorkesteri saadaan taipumaan tähän, oli yksi projektin haasteista.

”Jokaisesta biisistä valittiin kohta, että saadaan se toimimaan lyhyelläkin aikavälillä”, Rönnbäck paljastaa. Kapellimestari ja musiikkituottaja olivat yhdessä katsoneet biisit läpi, joskin biisilistat tehtiin yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Hyvästä ennakkosuunnittelusta huolimatta taitaa kotijoukkueen nopea jäähy ottelun kolmannella minuutilla yllättää niin orkesterin kuin yleisönkin – seuraa hetki kiihkeää nuottien selailua, kunnes jäähybiisi Beethovenin viides kajahtaa ilmoille. Mutta juuri yllätyksistähän urheilun adrenaliini kumpuaakin.

Onnistuneet, jääkiekkokulttuuriin sopivat teosvalinnat luovat osaltaan urheilujuhlan tuntua: orkesteri revittelikin tutuilla rock-klassikoilla kuten Eye of The Tiger, Final Countdown ja Sweet Child Of Mine, ja istuihan tunnelmaan ripaus ABBAakin. Myös kotijoukkueen maalilaulu, J. Geils Bandin Flamethrower on mukana setissä.

Vantaan viihdeorkesterin reaktiovalmiutta ja sen kapellimestarin Nick Daviesin otteita ihaili katsomon puolella myös Erkki Lasonpalo.

”Se, että kaikilla on siinä hetkessä sama lappu edessä, koko bändi on nuotit valmiina ja nopeasti lähdetään – kuin painaisi dj:nä nappulasta – niin yllättävän hyvin toimii. Siinä pitää olla kaikkien hereillä. Selkeästi tätä onkin osattu ennakoida suunnittelussa. Tämä on myös freesi tapa tulla yleisön luokse eikä aina vaan pölyttyä tuolla omissa tiloissa!”

Mikkelin kaupunginorkesterin pääkapellimestariksi ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseksi johtajaksi hiljattain valittu Lasonpalo ehtii toisinaan itsekin jäille.

”Mulla on jääkiekkokamat aina auton takakontissa. Kaikkiallahan pelataan jääkiekkoa – se on hieno kansallinen harrastus. Soitan paikalliseen jäähalliin ja kysyn, olisiko jotain vuoroa, johon voisi tulla mukaan höntsäämään. Aika usein natsaa, jos vaan oma aikataulu antaa myöten”, Lasonpalo kertoo.

Myöskään pitemmän linjan HIFK-kannattajia Paulia ja Vesaa sinfoniaorkesterin läsnäolo ”ei estänyt saapumasta paikalle”.

”Eka erä oli vähän harjoittelua, mutta tokassa erässä meni jo paljon paremmin”, 51- ja 40-kertaiset kausikorttilaiset arvioivat orkesterin suoritusta. Orkesteri tuo kaksikon mielestä piristystä otteluun, mutta sinfoniaorkestereiden konserteissa herrat eivät kuitenkaan useasti vieraile.

”Pitäis olla sen verran sivistyneempi, että pitäisi kyllä käydä!”

Janin, Jennin, Ellan, Kimmon ja Leon seurue pitää sinfoniaorkesterin ja lätkän yhdistelmää onnistuneena.

”Antaa freesiyttä kokonaisuuteen. Tällaista saisi olla useamminkin”, Jenni toteaa.

”Aivan loistava idea”, Kimmo komppaa.

Lätkämatseissa usein käyvä seurue toivoo näkevänsä vastaavia spektaakkeleita jatkossakin.

Janin, Ellan, Kimmon, Jennin ja Leon seurue pitää sinfoniaorkesterin ja lätkän yhdistelmää onnistuneena.

Kolmannessa erässä orkesteri kuoroineen onnistuu lopulta kannustamaan kotijoukkueen tappioasemasta 2-1 voittoon, ja tyytyväinen kotiyleisö valuu katsomoista Töölön iltaan. Myös Vantaan viihdeorkesterin Rönnbäck on tyytyväinen kokonaisuuteen, eikä liene poissuljettua, etteikö jotain vastaavaa nähtäisi jatkossakin.

”Me todistettiin tässä se, että urheilu ja kulttuuri voidaan hyvällä suunnittelulla liittää toisiinsa”, Rönnbäck summaa.

Anniina Leskelä