”On hauskaa säveltää ihmisiä”

19 oopperan säveltämisen lisäksi Ilkka Kuusisto on toiminut mm. kirkkomuusikkona, teatterikapellimestarina ja hallintoviroissa, esimerkiksi Kansallisoopperan pääjohtajana.

Rakastettu oopperasäveltäjä Ilkka Kuusisto sävelsi muotokuvan kotimaisen oopperakulttuurin legendasta Aino Acktésta. Teos kantaesitetään tässä kuussa. Kuusisto muistelee värikästä uraansa Rondon haastattelussa.

 

Ilkka Kuusisto tunnetaan mutkattomasta monipuolisuudestaan. Kotimaan musiikkikentän ikonisiin hahmoihin kuuluva säveltäjä on ehtinyt moneen ja säveltänyt teoksia sinfonioista oopperoihin, liturgisesta musiikista laulelmiin.

”Monipuolisuus on ollut minulle elinkeino. Olen halunnut elää musiikin tekemisellä, ja valinnut tämän tien”, 84-vuotias Kuusisto kertoo. ”Kaikkea on kokeiltu, Darmstadtin nykymusiikkikurssillakin olen ollut. Minulla oli lyhyt, ja aivan turha, avantgardevaihe, jonka jälkeen olen halunnut säveltää käyttömusiikkia – musiikkia, jota käytetään.”

19 oopperallaan Kuusisto on tullut tunnetuksi monimuotoisena, humoristisena ja koskettavana säveltäjänä.

”Suurimmassa osassa oopperoista aihe on annettu muualta. Olen saanut niin paljon librettoja, että kaikkia en ole pystynyt edes säveltämään”, hän sanoo.

Ensimmäinen ooppera Muumiooppera syntyi Kuusiston luettua ensimmäiset muumikirjat. Sävellystyö sekä inspiroiva yhteistyö Tove Janssonin kanssa sytyttivät näyttämön maailmaan.

”Ymmärsin, että oopperan tekeminen on hauskaa. On hauskaa säveltää ihmisiä.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen

 

 


 

Suurnaisoopperan vuoro

Ilkka Kuusiston Aino Ackté näyttää temperamentikkaan diivan myös romahduksen partaalla

Aino Ackté kuvattuna Pariisissa vuonna 1900.

Tämä on ooppera oopperasta: naiivi tyttö päätyy äidin laulutunneilta Pariisin ja Metropolitanin oopperalavoille ja kasvaa temperamentikkaaksi diivaksi. Tässä kuussa sopraano Päivi Pylvänäinen eläytyy Suomen legendaarisimmaksi oopperalaulajattareksi, kun Ilkka Kuusiston ooppera Aino Ackté kantaesitetään Savonlinnassa.

”Alussa Aino laulaa korkeita korukuvioita, mutta vähitellen sävy muuttuu dramaattisemmaksi. Tämä muutos täytyy saada äänessä esiin”, Pylvänäinen kertoo.

Pentti Savolaisen ja Juha Kandolinin libretto spekuloi myös, oliko Acktélla ja maalari Albert Edelfeltillä todella rakkaussuhde.

”Ihmisillä on Ainosta hyvin erilaisia kuvia, ja tämä ooppera on yksi tulkinta. Musiikki on Kuusiston ominta oopperatyyliä, yksinkertaisetkin asiat on pakattu täyteen tunnetta”, Pylvänäinen kommentoi.

Ilkka Kuusiston ooppera valmistui vuonna 2010 Kansallisoopperan tilauksesta, mutta se jäi esittämättä. Nyt teokseen tarttuu Etelä-Savon Musiikkiteatteri- ja Oopperayhdistys ESMO.

Oopperan tuottaja ja Edelfeltiä laulava baritoni Joonas Asikainen sanoo, että ESMOlle oli tärkeää ”tuoda tällainen suomalainen nainen Suomi100-tarjontaan”.

”Aino Ackté oli luomassa suomalaista oopperaa monella eri tasolla. Hän oli määrätietoinen, idearikas ja rohkea”, Asikainen luonnehtii.

Aino Acktéssa keskiössä on Kotimaisen oopperan tai Savonlinnan oopperajuhlien sijaan kuitenkin tähtisopraano persoonana. Esiin nousevat yksinäisyys, ristiriidat perheen ja uran yhdistämisessä, uhraukset, naisen rooli miesten hallitsemalla kulttuurikentällä.

”Aino näytetään myös heikkona ja romahduksen partaalla. Onko nainen helpompi näyttää inhimillisenä kuin suurmies?” miettii Päivi Pylvänäinen.

Ohjaaja Juulia Tapolan kanssa on Pylvänäisen mukaan haettu elävää hahmoa.

”Ooperan rytmi on tunnettava kehossa ja sen ajatusten on hengitettävä itsessä”, Pylvänäinen kuvailee. Vuonna 2015 Sibelius-Akatemialta valmistuneelle sopraanolle Aino Acktén suuri rooli on tähänastisen uran kohokohta, johon näyttelijänäkin Savonlinnan teatterissa koulittu Pylvänäinen haluaa antaa kaikkensa. ”Voimavaranani on, etten erottele laulamista ja näyttelemistä. Myös Aino Ackté oli kuulemma erinomainen näyttelijä ja sinut kroppansa kanssa.”

Oopperan esittäjävoimat ovat vahvasti eteläsavolaiset – Pylvänäinen ja Asikainen sekä Emmi-äidin roolin laulava Anu Ontronen ovat alueelta lähtöisin – ja yhteistyötä tehdään monien paikallisten toimijoiden kanssa. Esityksiä on kuitenkin myös Helsingissä. Kamariorkesteria johtaa Jonas Rannila.

Aino Ackté on ESMOn toistaiseksi suurin ponnistus, mutta lisää on tulossa: Asikainen kertoo, että vuodelle 2019 on tilattu uusi teos, kevyemmällä otteella tehty koominen ooppera, jota hän kuvailee ”aikamme operetiksi”.

Ilkka Kuusisto: Aino Ackté
Savonlinnasalissa 27.10, 29.10 ja 3.12., Helsingin Aleksanterin teatterissa 12.11 ja 13.11.
Aino Ackté -symposium Savonlinnassa 28.10.
esmory.fi