Omilla poluillaan

“Ajattelen usein olevani muusikko, jonka instrumentti sattuu olemaan lauluääni.” © Heikki Tuuli

Tuuli Lindeberg on Suomen kysytyin barokkia ja nykymusiikkia yhdistelevä sopraano. Kasvu muusikko-laulajasta näyttämösolistiksi oli epätyypillinen. Siksi sopraano tuntee, että hän ehti itsenäisesti löytää todellisen muusikonidentiteettinsä.

 

Sopraano Tuuli Lindeberg nauraa, että hän on tehnyt juuri sen, mistä agentit varoittelevat: sanonut lähes kaikkeen kyllä ja antanut opiskeluajoilla muodostuneiden verkostojen viedä mukanaan. Mutta agenttien kuunteleminen ei koskaan ole ollut hänen juttunsa, ja lopputulos on tämä: kotimaahan työnsä keskittänyt Lindeberg on usein ykkösvalinta, kun etsitään barokkisolistia tai laulajaa uuteen suomalaiseen kantaesitykseen.

Hän on erikoisosaaja, joka herätti jo opiskeluaikoina kollegoiden huomion poikkeuksellisella omaksumiskyvyllä sekä analyyttisellä suhteella omaan ääneensä.

”Hyvät yhteistyötaidot vievät myös pitkälle. Joukkuepelaamisen merkitystä ei pidä väheksyä kotimaan piireissä”, hän huomauttaa.

Kotimaassa toimimisen parhaana puolena Lindeberg näkee inhimillisen kokoiset piirit, joissa kaikki toimijat ovat tuttuja: ”Ei tule yllätyksiä.”

Kolmen lapsen äiti ei valittele töiden puutetta. Tässä kuussa hän esiintyy Pasimusic-festivaalilla Pasi Lyytikäisen laulusarjan solistina ja kantaesittää Paola Livorsia Uusinta-ensemblen kanssa. Uuden ja vanhan musiikin yhdistelemistä on luvassa Hietsun paviljongissa ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa. Marraskuussa hän nousee lavalle Seinäjoella Iiro Ollilan ja Vesa Tapio Valon uudessa Välskärin kertomuksiin pohjautuvassa musiikkiteatteriteoksessa Lumikuningas ja musta madonna sekä laulaa Sinfonia Lahden kantaattisolistina.

Kansainvälisestä urasta hän ei ole koskaan haaveillut. Yhtenä syynä on perhe, jonka hän on aina tiennyt asettavansa etusijalle. Lisäksi Lindebergin ura on edennyt tyypillisen ooppera-ammattilaisen laatikon ulkopuolella omia polkujaan, eivätkä koelaulumatkat tai ulkomaankiertueet ole siihen kuuluneet.

”Minua ei yhtään hävetä myöntää, että nuorena vastavalmistuneena minulla ei ollut äänellisiä rahkeita kansainvälisiin töihin”, Lindeberg toteaa. ”Äänityypilläni kansainvälisellä tasolla kilpailu on niin kovaa, että olisi pitänyt olla hyvin nuorena liikkeellä ja silloin jo laulaa hervottoman hyvin.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen