Ollaan naapureita kaikki

Kaarlo Uusitalo (oik.) luotsaa RockHubsin bändiläisiä yhteissoiton hurmaan. © Heedo Lee

 

Uusilla, rakenteilla olevilla asuinalueilla asukkailta vaaditaan joustavuutta, mutta maaperä voi samalla olla suotuisa luovuudelle. Musiikille ja muulle kulttuurille on pyritty antamaan kasvutilaa yhteisiä tiloja rakentamalla.

 

Yks, kaks, kolme. Jalat lyövät tahtia, kun Jätkäsaaren Sukupolvien korttelin bändiläiset jammailevat treeniharjoituksen käyntiin. Samalla tulee kartoitetuksi naapurien viimeisimmät kuulumiset.

”Tuntuu, että olen kaoottisessa musiikki-ilmapiirissä”, kitaristi naurahtaa, kun näppäily tuntuu hänestä hetken hakevan muotoaan.

Ensimmäisten tahtien jälkeen studio hiljenee musiikille. Soitto vie mukanaan.

 ”Yli puolella osallistujista ei ole aiempaa soittokokemusta”, kertoo Sukupolvien korttelin musapajaa vetävä Musiikin erityispalvelukeskuksen, Resonaarin, johtaja Kaarlo Uusitalo.

Musapajassa on käytössä Uusitalon kehittämät kuvionuotit. ”Ne ovat suunnattoman yksinkertaiset”, hän kertoo. Soittamaan bändi pääsi heti ensimmäisellä tapaamisella. Musapaja käynnistyi syksyllä 2017, ja vaihtuvuus on ollut vähäistä. Joukosta lähti Uusitalon mukaan ainoastaan muutama ammattimainen tai pitkälle ehtinyt soittaja. He olivat kokeneet alkeistason turhauttavana.

Uusivaara on tehnyt bändille oman version J. Karjalaisen klassikkokappaleesta, ”Me ollaan naapureita kaikki”. Hän näkisi Jätkäsaaressa mielellään taloyhtiöiden välisiä bändien tuulaaki-turnauksia. ”Osallistujille pitäisi ehkä olla vaatimus, ettei soittokokemusta saa olla yli kolmea vuotta”, hän pohdiskelee. ”Jos mukana on ammattimuusikoita, muut eivät uskalla tulla”. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Sanna Heikkilä