Nykymusiikin näköalapaikalla

 

Joonas Ahonen ahkeroi nykymusiikin parissa, mutta hänet tunnetaan myös klassismin ajan musiikin tulkitsijana. Tällöin hän kertoo valitsevansa mieluiten historiallisen pianon. © Heikki Tuuli

Joonas Ahonen rakastui uuden musiikin yllätyksellisyyteen jo lapsena. Klangforum Wien -nykymusiikkiyhtyeeseen kotiutunut pianisti tähtää tulkintaan, jossa musiikki elää hetkessä.

 

Moni muusikonalku ryhtyy opiskeluaikanaan tietoisesti laajentamaan makumieltymyksiään. Silloin usein löytyy uusi musiikki, ja osan se vie mennessään. Joonas Ahoselle kävi toisin. Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa hän totuttautui Tuija Hakkilan kanssa Mozartiin ja Chopiniin, sillä kun hän 12-vuotiaana saapui osastolle, palavimmin hän halusi soittaa Schönbergin Kuutta pientä pianokappaletta. Läheisintä hänelle oli moderni musiikki.

Taustalla oli Viitasaaren Musiikin aika -festivaali, jossa noin kymmenvuotias poika oli vanhempien mukana käynyt useana kesänä.

”Uusi musiikki tuntui ensin omituiselta, mutta sitten se alkoi kiinnostaa”, Ahonen kertoo.

Koska uudessa musiikissa oli lapsena kolahtanut ennalta-arvaamattomuus, klassisromanttinen musiikki tuntui ensin ”äärettömän tylsältä”. Tilannetta hän kutsuu leikkisästi ”asennevammaksi”, jota hän hoiti opiskelujen aikana.

”Tämä jakaa aika paljon musiikin kuuntelijoita. Että onko sellainen musiikin kuluttaja, joka haluaa kokea tuttuutta, vai hakeeko kuulija nimenomaan sitä, ettei olekaan koko ajan kartalla”, Ahonen jatkaa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen