Nykykansanmusiikki ei mahdu lokeroihin

Tuuletar-yhtyeen monivivahteinen musiikki on kerännyt faneja maailmalla. Kuva yhtyeen laajalta Saksan-kiertueelta viime toukokuulta. © HANS BÜRKLE

Kansainväliseen suosioon kohonnut folk hop -vokaaliyhtye Tuuletar uudelleenmuokkaa suomalaista kansanmusiikkitraditiota.

 

Harva esiintyjä voi luetella keikkapaikoikseen niin konserttisaleja, rockklubeja, teattereita, eri musiikinlajien festivaaleja kuin kirjastoja ja koulujakin. Suomalaisen nykykansanmusiikin tekijät pujottelevat usein eri genrejen välillä eivätkä suinkaan rajoita esiintymisiään pelkkiin kansanmusiikkiyhteyksiin. Näin myös neljän naisen vokaaliyhtye Tuuletar, joka on viime vuosina ponnahtanut huimaan kansainväliseen menestykseen.

Kansanmusiikista nousevaa a cappella -ilmaisua beatboxaukseen yhdistelevä yhtye kuvailee musiikkiaan vocal folk hopiksi, jonka inspiraationlähteet ulottuvat suomalaisesta traditiosta erilaisiin pop- ja maailmanmusiikkivaikutteisiin. Venla Ilona Blomin, Sini Koskelaisen, Johanna Kyykosken ja Piia Säilynojan muodostama nelikko korostaa, että he ovat ennen kaikkea bändi, jossa kaikkien instrumenttina sattuu olemaan ääni. Yhtyeen musiikki perustuu yksinomaan ihmisäänellä tuotettuihin sointeihin, elektroniikka on mukana kerrostamassa ja efektoimassa ääntä.

Monipuolinen sävelkieli nojaa siihen, että eritaustaiset ja erilaisista musiikeista kiinnostuneet muusikot halusivat yhdistää voimansa suomalaisen kansanmusiikin ympärille. Naiset tutustuivat toisiinsa Tanskassa, jossa olivat kaikki vaihto-opiskelemassa. Poissa kotoa suomalainen laulutraditio alkoi tuntua läheiseltä. Yhteinen kansanmusiikkikokeilu sytytti voimakkaan kipinän.

”Ensimmäinen keikka buukattiin jo ennen kuin oli olemassa yhtään omaa sävellystä”, nauraa Johanna Kyykoski.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen