Naisen ääni kantaa – kansanmusiikkia ja feminismiä

AMANDA KAURANNE on kansanmuusikko ja freelance-toimittaja, jolle tasa-arvokysymykset ovat tärkeitä. Parhaillaan hän on toteuttamassa feminististä konserttisarjaa, joka käsittelee naiseuden ilmenemismuotoja kipeitäkään teemoja kaihtamatta. Hän kertoo seuraavassa, miten kansanmusiikki ja feminismi linkittyvät toisiinsa ja miten musiikilla voi ottaa kantaa.

 

Kansanmusiikin tasa-arvokysymykset ovat saaneet minut paitsi kirjoittamaan asiallisia artikkeleita, myös heilumaan lavalla mummokalsareissa ja hakkaamaan kirveellä vesimelonia niin, että sen punainen mehu räiskyy kattoon. Olen lukenut netistä vihaisia kommentteja ja kumartanut syvään, kun yleisö on itkenyt liikutuksesta. Kansanmusiikin ja feminismin yhdistäminen aiheuttaa tunteita – iloa, kipua, vihaa ja palavaa innostusta. Sivutuotteena syntyy valtavat määrät naurua ja ainakin yksi tabuja rikki rasautteleva konserttisarja.

 

Kansanmusiikin kentällä minulla on tuplarooli: olen taiteilija ja toimittaja. Valmistuin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä musiikin maisteriksi laulu pääaineenani, ja Yle Radio 1:ssä olen ollut freelance-toimittajana pian kymmenen vuotta. Tuntuisi oudolta elää ilman kolikon kääntöpuolta. Kun kuuntelee paljon sitä, mitä kentällä tapahtuu, oma ääni vahvistuu. Kun perehtyy kansanmusiikin historiaan, näkee sen, mistä nykyään ei lauleta. Kun havahtuu johonkin epäkohtaan, on toimittava, ja siksi olen tehnyt kansanmusiikin tasa-arvokysymyksistä viime vuosina neliosaisen radiosarjan, kirjoittanut artikkeleita ja paraikaa toteutan all-female-työryhmän kanssa feminististä kansanmusiikkikonserttisarjaa, jolla on klikkiotsikkomainen nimi Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA!

Neljä teemakonserttia syväluotaavat väkivaltaa ja verenperintöä, seksuaalisuuden ja kehollisuuden moninaisuutta, propagandalaulujen kirjoa sekä pyhän kokemusta naisnäkökulmasta katsoen. Kansanmusiikki on oivallinen väline piirtää näkyväksi niin historiaa kuin nykypäivää.

Propaganda-konsertti kulki historiaa taaksepäin ja valotti, miten musiikkia ja kansanperinnettä on käytetty suomalaisten tarinaa luotaessa.

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Amanda Kauranne