Myöhäinen keksintö lunasti paikkansa

Adolphe Sax(1814-1894) – C. Baugniet 1844

177-vuotiaan saksofonin tarinalle on vaikea löytää vertaista. Mikään muu viimeisen 200 vuoden aikana kehitetty kokonaan uusi akustinen soitin ei ole samalla tavalla kyennyt löytämään tietään niin taidemusiikkiin, jazziin kuin populaarimusiikin tyyleihin. Vaikkei saksofoni ehtinyt sinfoniaorkesterin vakiokokoonpanoon, on sille riittämiin myös klassista esitettävää, ja lisää syntyy koko ajan.

 

Viime toukokuussa Temppeliaukion kirkossa saatiin kuulla harvinaisen laaja kattaus suomalaisten ammattisaksofonistien työtä. Kolme Suomen aktiivisinta saksofoniyhtyettä – Akateeminen saksofonikvartetti, Saxtronauts ja saksofonikvartetti Aava – esiintyivät sekä erikseen että lyömäsoittimilla vahvistetuksi Helsingin Saksofoniorkesteriksi sulautuen.

14 puhaltajan orkesteri tarttui Igor Stravinskyn Kevätuhriin, ja Dannel Espinozan sovitus paljasti, kuinka moniulotteiselta voivat saksofonit yhdessä kuulostaakaan: äänen atakkeihin saa saksofoneilla jousikvartetillista rouhevuutta, mutta sen lisäksi hyvän soittajan käsissä ääni lähenee tarpeen vaatiessa klarinetin, kaukaisen käyrätorven tai jopa huilun kaltaista sointiväriä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen

 

Lue lisää saksofonista: