Mykkää muttei hiljaista

Juho Kuosmasen Salaviinanpolttajien esitys Sodankylän elokuvajuhlilla, säestämässä Ykspihlajan Kino-orkesteri ja foley-artisti Heikki Kossi. © SANNA BOHM / MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL

Viimeistään The Artistin Oscar-palkinto vuonna 2012 sen näytti: mykkäelokuva ei kuollut 1930-luvulla sukupuuttoon. Kinokonsertit eli elävän musiikin säestyksellä toteutetut elokuvanäytökset ovat noususuhdanteessa, uutta musiikkia sävelletään vanhoihin elokuviin ja pianistin tilalla saattaa olla vaikka rap-artisti.

 

Viime vuosien ilmiö ei kinokonserttien paluu sinänsä ole. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) ja sen edeltäjä Suomen elokuva-arkisto on toteuttanut säestyksellisiä mykkäelokuvaesityksiä koko 60-vuotisen toimintansa ajan, ja niitä esitetään Orion-teatterissa lähes viikoittain. ”Siitä on kiittäminen ensimmäistä johtajaa Aito Mäkistä sekä hänen seuraajaansa Peter von Baghia, jolla oli hyvät suhteet muusikkoihin, etenkin jazzareihin. Hän värväsi esimerkiksi Eero Ojasen ja Edward Vesalan kaltaisia nimiä elokuvamuusikoiksi, ja aika omaperäistä jälkeähän siitä syntyi. Myös von Baghin perustamilla Sodankylän elokuvajuhlilla on ollut kinokonsertteja alusta asti”, kertoo KAVI:n ohjelmistosuunnittelija Antti Alanen. Hän kertoo kiinnostuksen mykkäelokuviin heränneen jälleen elokuva-arkistojen kautta. Etenkin 1970-luvulla alettiin mykkäelokuvia tuoda takaisin teatterien ohjelmiin, usein myös uusien sävelien kera.

”Tärkeitä nimiä olivat brittihistorioitsija ja ohjaaja Kevin Brownlow ja säveltäjä Carl Davis, joiden yhteistyönä tehtiin restauraatio Abel Gancen viisituntisesta eepoksesta Napoléon. Davis kokosi musiikin sinfoniaorkesterin esitettäväksi, säveltäen paljon siitä itse, mutta käyttäen myös Beethovenin teoksia ja vallankumouslauluja. Napoléon esitettiin Finlandia-talollakin vuonna 1986.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen

JAA
Edellinen artikkeliRavel
Seuraava artikkeliOlennaista, osuvaista