Muusikko on ikuinen opiskelija

 

© Marco Borggreve

 

Kirill Gerstein on pianon virtuoosi mutta samalla paljon muuta: opettaja, ajattelija, uuden musiikin esitaistelija ja jazzinkin taitaja. Muusikko ei hänen mielestään saa koskaan lakata kysymästä kysymyksiä ja luopua opiskelijan uteliaasta asenteesta.

 

Paljon mieluummin olisin tavannut kasvokkain”, huokaa Kirill Gerstein puhelimeen kotoaan Berliinistä. Sovittu haastattelu ja Helsingin kaupunginorkesterin konsertti olivat peruuntuneet pääkaupunkiseudun koronarajoitusten vuoksi. Venäläis-amerikkalainen pianisti tykkää puhua musiikista, pitkään ja analyyttisesti, se onnistuu parhaiten suoralla kontaktilla. Siksi hän ei usko, että soitonopetus voisi koskaan toimia kokonaan etäyhteyksien varassa. ”Siinä tulevat rajat pian vastaan, jo soinnissa ja viimeistään psykologisissa asioissa”, hän sanoo.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 


 

Huimaavia matkoja läpi aikojen

 

Thomas Adès: pianokonsertto, Totentanz. Kirill Gerstein, piano, Bostonin sinfonikot, joht. Thomas Adès. DG 4837998 (2020)

Kirill Gerstein soittaa Adèsia samoilla sointiaisteilla ja taituriotteilla kuin Chopinia ja Lisztiäkin. Vaikka musiikki olisi miten tiheää vieraannutetuista tyylilainoista ja rytmisistä kierouksista, kuulijalle riittää, että nojautuu tuoliinsa ja antautuu sen säihkeelle ja nautinnollisille sävyille.

Pianokonserton vauhdikas energia vie mukanaan heti Gershwin-henkisesti synkopoivasta pääteemasta lähtien. Pian säveltäjä alkaa heitellä kapuloita rotaatiomaisten liikkeiden rattaisiin, ja ravelmainen kuulas lyyrisyys luo kontrastin. Hidas osa pysähtelee kuin kysellen bileiden keskellä elämän tarkoitusta, tuoden mieleen Beethovenin neljännen pianokonserton. Finaali rynnistää kuin Prokofjevin toinen konsertto ikään.

Thomas Adès: Kolme masurkkaa, Berceuse oopperasta The Exterminating Angel, parafraasi oopperasta Powder her face, In Seven Days. Kirill Gerstein ja Thomas Adés, piano, Tanglewood Music Centre Orchestra. Myrios classics MYR027 (2020)

Adèsin vanhempi, pianolle ja orkesterille sävelletty In Seven Days -teos ei oikein kasva aiheensa eli raamatullisen luomiskertomuksen mittaiseksi, mutta sointien kuvausvoimaa riittää. Gersteinin mystisiä tehoja saavuttava piano-osuus ja orkesterin eri sektiot (erityisesti mureat vasket) kuvaavat tähtien tuiketta, meren syntymistä ja kaaoksen taittumista valoon.

Parafraasin oopperasta Powder her Face Adès teki ensin soolopianolle, mutta tässä se kuullaan kahden pianon versiona Gersteinin ja säveltäjän itsensä soittamana. Avausosa lainaa Lisztin h-molli-sonaattia. Dekadentit tangot alkavat suistua raiteiltaan polyrytmisissä kuvioissa, ja pianistit ovat paikoin kuin roolihenkilöitä, jotka yrittävät pudottaa toisiaan pelistä. Vimmattu meno päättyy Schubertin Tyttö ja kuolema -laulun lainaan.

Adèsin ooppera The Exterminating Angel perustuu Luis Buñuelin elokuvaan Tuhon enkeli. Gersteinia varten siitä irrotettu Berceuse kuvaa kohtausta, jossa kaksi rakastavaista on pakenemassa jumiutuneen juhlaväen vankilasta vessaan tappaakseen itsensä. Pianon muhkeat, kelluvat tekstuurit muistuttavat Debussyn Uponneesta katedraalista.

Masurkat ovat taas säveltäjän kumarrus Chopinille tämän juhlavuonna 2010, ja hän korostaa eloisana välkkeenä etenevän sosiaalisen tanssin ja lyyrisen melankolian vastakkaisuutta. Epäsäännölliset rytmit ja kromaattiset ”väärät äänet” muistuttavat kuitenkin, että nykypäivästä tätä kaikkea tarkastellaan.

Harri Kuusisaari