Musiikki on elämää

Maria João Pires on saavuttanut yli 60 vuotta kestäneellä urallaan kaiken, mutta menestys ja kilpailu eivät hänen mielestään kuulu musiikkiin. © SIMON VAN BOXTEL

 

Portugalilainen mestaripianisti Maria Joao Pires lopettelee uraansa ja antaa Helsingin Musiikkitalossa 19.11. konsertin osana jäähyväiskiertuettaan. Taiteilija ammentaa buddhalaisesta filosofiasta ja pitää kilpailuhenkeä ja oman egon tuputtamista musiikin vihollisena.

 

Kun Maria Joao Pires soittaa, syntyy meediomainen vaikutelma: taiteilija itse väistyy taka-alalle, ja säveltäjä luomus avautuu koko itsestäänselvyydessään. Ei minä vaan musiikki – tätä fraasia hokee moni muukin, mutta harva on löytänyt sille yhtä syvällisen perusteen kuin Pires. Kyse ei ole nuottiuskollisuudesta tai objektiivisuudesta.

”Ei voi lähteä siitä, että omintakeisuus ja itseilmaisu olisivat arvoja sinänsä ja lähtökohtia musiikinteolle. Uppoutuminen musiikkiin paljastaa elämän salaisuudet ja oman itsensä osana universumia, koska musiikki on elämää. Se onnistuu vasta, kun unohtaa ensin itsensä”, Pires filosofoi Rondon puhelinhaastattelussa Israelista.

”Tunteet puhuvat musiikin kautta tämän prosessin tuloksena eikä niin, että ne kulkevat edellä. Se olisi egoismia: halutaan olla erilaisia. Tärkeää on, että antaa hetken viedä ja avaa mielen tietoisuudelle kaikesta, mitä tapahtuu. Näin löytyy yhteys olennaisuuden lähteille.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari