Miten kuunnella uutta musiikkia osa 1/2

Michel van der Aan Blank out pureutuu ihmisen tajuntaan multimedian keinoin. © Minna Hatinen

“Nykymusiikki. Sehän on hienoa, mutta kun minä en millään jaksaisi opetella kuuntelemaan sitä.”

Sitaatti on kuvitteellinen, mutta ajatus varsin tuttu. Uusi musiikki on jotakin asiaan vihkiytyneille tarkoitettua, josta ei saa tolkkua ilman vähintään seitsemän vuoden opintoja Sibiksellä. Kun sitä sitten jossakin esitetään, asiaan vihkiytyneet kokoontuvat ja keskustelevat teoksista salakielellä, joka vilisee musiikkiopiston teoriatunneilta etäisesti tuttua jargonia.

Vai onko asia sittenkin toisin päin? Musiikkia ei voi eikä pidä opetella kuuntelemaan; se vain soljuu korvissamme ja tuottaa mielihyvää tai tuskaa. Kaikki yritykset analysoida sitä (puhumattakaan kriitikoiden masentavasta naljailusta sanomalehdissä) tappavat magian ja etäännyttävät kuulijan itse musiikista.

Minä väitän: musiikkia voi opetella kuuntelemaan. Seuraahan moni meistä Beethovenin sonaattiakin tuntien mielihyvää siitä, miten tuttu teema muuntuu ja vaeltaa sävellajista toiseen palatakseen lopulta kehittelyjakson jälkeen alkumuotoonsa. Moni tonaalisen musiikin opittu rakenne on niin syvällä pääkopassame, ettemme edes huomaa joskus oppineemme sitä.

Muistan taannoisen konserttikokemuksen Singaporesta, jossa lauloin mieskuoron keskellä Sibeliuksen Kullervo-sinfoniaa. Sen viimeiseen osaan säveltäjä on rakentanut jännitteen, joka kiristyy äärimmilleen sankarin seistessä miekka rintaansa vasten painettuna. Orkesteri soittaa kireän, lähes riitasointisen dominanttisoinnun ja länsimainen kuulija jää pidättämään henkeään loputtoman tuntuisen kolmen tahdin kenraalitauon ajaksi. Mitä tekee singaporelainen yleisö? Taputtaa, sillä tähän tämä eksoottinen ja outo musiikkiesitys varmaankin loppui.

“Näin outoa meidän musiikkimme varmasti jonkun mielestä on”, muistan ajatelleeni. Ja yhtä outoa on toki meille seurata Peking-oopperaa tai balilaista tanssiesitystä gamelan-kilkutuksen säestämänä. Tai monia nykymusiikkiteoksia – sillä varsin kauashan on moni meidän vuosisatamme säveltäjä kulkenut länsimaisen taidemusiikin alkujuurilta.

Sitten hyvät uutiset. Nykymusiikkia ei ole kovin vaikea oppia kuuntelemaan. Kaikkein tärkeintä ei ehkä olekaan kiinnittää huomiotaan oikeisiin asioihin, vaan olla kiinnittämättä sitä vääriin asioihin! Melodiaa ei kannata etsiä sieltä, missä sillä ei ole merkitystä. Myöskään säveltäjien omat kirjoitukset eivät aina avaa antoisinta mahdollista lähestymistapaa teoksiin.

Näiden kahden artikkelin aikana käyn läpi erilaisia nykymusiikin tyylisuuntauksia esimerkkeineen. Katsaus ei ole millään muotoa kattava, mutta toivottavasti se avaa reittejä uudempien sävellystyylien moninaisiin sfääreihin. Esimerkkiteosten kohdalle olen myös kirjoittanut pari lausetta sekä siitä, mikä juuri tässä teoksessa saattaisi avata korvia uudenlaiselle kuuntelulle, että siitä, mikä säveltäjien ja musiikintutkijoiden meille antamista tiedoista huolimatta ei välttämättä ole kuulijalle kovin olennaista.

Jokaisen teoksen mukana seuraa ohje, mistä kyseisen teoksen levytys löytyy internetistä joko Rondon lukijoilleen tarjoamassa Naxos Music Libraryssa tai YouTube-videosivustolla. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 

Korjaus 2.11.2017: Gérard Griseyn kuva vaihdettu oikeaksi.