Mitä Toivo Kuulalta jäi kesken 1918?

”Yö tulee ja se peittää kaikki”

 

Toivo Kuulan traagisesta kuolemasta kansalaissodan jälkimainingeissa tulee toukokuussa kuluneeksi 100 vuotta. Kesken jäivät niin sinfonia kuin moni muukin teos – Kuulan Lemminkäisestä olisi voinut hyvinkin syntyä suomalainen vastine wagnerilaisille myyttioopperoille.

 

Toivo Kuula oli piilotellut talon vintillä ja kellarissa, kuunnellut taistelujen ääniä ja odottanut valkoisten tuloa Viipuriin. Huhtikuun lopulla jääkärit ja sotilaat saapuivat, vapautusta juhlittiin Viipurin Seurahuoneella ja Toivo Kuula kutsuttiin mukaan. Viina virtasi, syntyi riitaa suomalaisten ja saksalaisten osuudesta, Jääkärimarssin ja Kuulan Suojeluskuntalaisten marssin paremmuudesta, eikä Kuulan mielestä ruotsiakaan olisi saanut juhlassa puhua. Riita kiihtyi tappeluksi, Kuulaa lyötiin, hän alkoi huitoa puukolla. Humalan sumentamissa silmissä pienikokoinen säveltäjä näyttäytyi jääkäreiden henkeä uhkaavana bolshevikkina, ja pian Seurahuoneen pihalla kajahti laukaus. Koskaan ei selvinnyt lopullisesti, kuka veti liipaisimesta ja kuka käski. Todellinen syyllinen oli sisällissodan kärsimysten synnyttämä silmitön viha. 

Oli kulunut vasta kymmenen vuotta siitä, kun Toivo Kuula oli lauluillaan ja pianotriollaan noussut suoraan suomalaisen musiikin huipulle. Sen jälkeen oli syntynyt joukko kuorolauluja, viulukappaleita ja orkesteriteoksia sekä vaikuttavia yksinlauluja Toivo Kuulan rakastetulle Alma Silventoiselle

Elämä oli ollut monella tavalla vaikeaa. Toivo Kuula ei saanut eroa ensimmäisestä liitostaan, ja siksi hän ei päässyt avioitumaan Almansa kanssa. Mustasukkaisuus ja epäilykset vaivasivat, rahaa ei ollut koskaan. Vasta maailmansodan aattona Toivo ja Alma saivat toisensa ja kaiken piti olla hyvin. Toivo Kuula oli apulaiskapellimestarina Helsingissä, mutta kun virka lakkautettiin, Kuulan oli lähdettävä Viipuriin orkesterinjohtajaksi. 

Kymmenen vuotta jatkunut ura katkesi Viipurin Seurahuoneella vappuna 1918. Toivo Kuula eli päähän osuneen laukauksen jälkeen vielä 18 päivää. Kuumehoureissaan hän sanoi, että kaksi tuhatta melodiaa olisi vielä kirjoitettavana. Mitä ne melodiat olisivat olleet? 

Toivo ja Alma Kuulan hääkuva vuodelta 1914.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Juhani Koivisto

Kirjoittaja on Kansallisoopperan päädramaturgi, joka julkaisi 2008 Toivo Kuulan elämäkerran Tuijotin tulehen kauan.