Defunensemble on vakiinnuttanut elektroakustisen ohjelmiston ja esityskäytännöt osaksi suomalaista nykymusiikkikenttää. Elektroniikan keinovarat ovat rajattomat ja jatkuvassa liikkeessä.

 

Écoute! – Kuuntele! säpsähtää käyntiin defunensemblen tuoreen tuplalevyn ensimmäinen raita, Pierre Jodlowskin Dialog / No dialog huilulle ja elektroniikalle. Välillä ihmisäänen puolelle pyrähtävä nauha ja Hanna Kinnusen huilu tempautuvat niin tiiviiseen viettelyleikkiin, että niiden ääriviivat sekoittuvat yhteen.

Elektroninen ääni pakenee haltuunottoa: se säteilee tilassa huomaamattomana aurana tai tuntuvana aaltona, se syö itseensä ihmisen, soittimien ja luonnon ääniä, muuntelee niitä sekä luo ääniä, joita ei vielä ole kuviteltu.

Defunensemblen loppusyksystä ilmestynyt levykokonaisuus define function on muhkea katsaus elektroakustiseen musiikkiin. Elektroniikka laajentaa soitinta tai muuttuu itse supersoittimeksi, se kirvoittaa musiikista terävää huumoria, kuten Juhani Nuorvalan popahtavassa mikrotonaalisessa hurjastelussa Boost, tai syväluotaa kokemusta äänestä, kuten Natasha Barrettin Liquid Crystalissa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Lyhyt elektroakustinen sanasto:

tape / audiotrack: ääninauha, nykyään sähköinen tiedosto

klikki: metronomiääni, joka auttaa soittajaa pysymään yhdessä ääninauhan kanssa

cue: merkinanto, teoksen kohta, jossa tietty ennalta ohjelmoitu tapahtuma tai tapahtumasarja käynnistyy

delay ja reverb: esimerkkejä live-elektronisista eli soittimen ääntä muokkaavista efekteistä. Delay (viive) tarkoittaa tietyn äänen tai katkelman toistumista kaikuna, reverberaatio avaraa jälkikaikua.

patch: tiettyä teosta varten tietokoneella ohjelmoitu pieni ohjelma, johon on tallennettu teoksen elektroniikkaosuuden eteneminen ja sisältö

sampleri: joko tietokoneohjelmisto tai erillinen laite, jolla voidaan toistaa esiäänitettyjä äänisampleja, ”näytteitä”; sampleria ohjataan yleensä sähköisellä koskettimistolla

Defunensemblen vuosi 2015:

  • 26 konserttia 5 maassa
  • 7 kantaesitystä
  • 9 festivaalia
  • 4 radioitua konserttia
  • 25 eri säveltäjän teoksia
anders ja timo australia ©ARCO EHRHARDT
konserteissa on kaksi ääniteknikkoa,joista toinen vastaa elektronisen osuuden toteuttamisesta ja toinen kokonaisuuden miksauksesta.KuvassaTimo Kurkikangas (edessä) ja Anders Pohjola.
Niblock Kitara 017 ©Heikki Tuuli
Tänä vuonna Sami Klemola toimii Tampere Biennale -nykymusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana. Luvassa on “äänen karnevaali”, hän paljastaa. Defunensemble esiintyy mm.sirkusryhmä Circo Aereon kanssa. Festivaali järjestetään 9.-13.4.

Äänen karnevaali

Viime vuonna defunensemblen konsertit ulottuivat Islannista Australiaan ja kotimaan festivaalikentällä Siuntion Lux Musicaesta Flow-festivaaliin. Vahvistuksen käyttö mahdollistaa erikoistenkin paikkojen valtaamisen.

”Suhteemme elektroniikkaan on kamarimusiikillinen: kaiuttimet sijoitellaan niin, että ääni soi ikään kuin soitannan keskeltä ja on mahdollisimman yhtenäinen. Toki on paljon niitäkin kappaleita, joissa äänen on tarkoitus tulla seinistä tai katosta tai kiertää ympäri luomassa tilaa. Tämän kaiken huomioiminen on äänisuunnittelun tärkeimpiä piirteitä”, Kurkikangas selvittää.

Huhtikuussa defunensemble on näkyvässä roolissa Tampere Biennalessa, jonka taiteellisena johtajana Sami Klemola tänä vuonna toimii. Kokeellisen musiikin moninaisuudesta kiinnostunut säveltäjä kertoo, että luvassa on ”äänen karnevaali”: gallerioihin tulee äänitaiteilijoiden installaatioita, legendaarisen tamperelaisen Fonal Records -levy-yhtiön kanssa tuotetuissa klubi-illoissa koetaan kokeellisen musiikin villi kirjo, ja klassista nykymusiikkia valotetaan eri näkökulmista. Biennalessa defunensemble yhdistää voimansa Circo Aereo -sirkusryhmän sekä saksalais-islantilaisen Ensemble Adapterin kanssa.

”Kokeellisuuden paras lähtökohta on subjektiivisuus, omasta lähtökohdasta tekeminen ympäristön odotuksista ja musiikipoliittisesta ilmapiiristä välittämättä”, Klemola kiteyttää.

Minikapellimestari kuulokkeissa

Elektroakustinen esitys vaatii luonnollisesti myös muusikoilta uudenlaisia valmiuksia. Joskus oma instrumentti vaihtuu vaikkapa kosketin- tai puhallinsyntetisaattoriin. Ääniteknikon ohella myös soittajat voivat osallistua elektroniikan kontrollointiin. Sähköpedaaleilla voidaan säätää efektejä, jotka muokkaavat soittimen omaa ääntä.

”Defunensemblen muusikot ovat jo niin rutinoituneita, että tekevät myös itse esitysteknisiä ehdotuksia tai rimanasetuksia”, Kurkikangas kiittelee.

Elektroakustisen musiikin tyyppikeino on ääninauha. Mutta toisin kuin kamarimusiikkipartneri, nauha ei seuraa, vaan soittajan on sukellettava nauhan sisään. Tässä helpotuksen tuo luureista tai nappikuulokkeesta kaikuva ”klikki”, joka auttaa pysymään yhdessä nauhan kanssa.

Ääninauha voi sisältää mitä tahansa elektronista ainesta puhtaasta elektronisesta äänisynteesistä kerättyihin ja muokattuihin ääniin. Usein elektroakustisessa musiikissa akustiset soittimet keskustelevat omien elektronisten, väritettyjen varjokuviensa kanssa. Kun soittimen ääntä muokataan reaaliajassa, puhutaan live-elektroniikasta.

Teos määrittää keinot

Kun säveltäjä päättää tehdä elektroakustisen sävellyksen, hän alkaa usein jo varhaisessa vaiheessa tehdä tiivistä yhteistyöstä esittäjien kanssa vaikkapa ääninauhojen materiaalia äänittämällä. Jotkut säveltäjät merkitsevät partituuriin vain ohjeet elektroniikan toteuttamisesta, toiset taas haluavat itse valmistaa elektronisen osuuden alusta loppuun.

Elektroniikkaa varten tehdään usein tietokoneen äänisuunnitteluohjelmilla ns. patch, joka toimii reseptinä tietyn kappaleen elektroniselle osuudelle nauhoineen ja efekteineen. Joskus ääniteknikko seuraa partituuria ja toteuttaa efektit konkreettisesti livenä, ilman patchia. Varsinaisen elektroniikan toteuttamisen lisäksi tarvitaan miksaaja, joka valvoo vahvistuksen tasapainoisuutta. Defunensemblen ääniteknikkoina toimivat Kurkikankaan lisäksi Marko Myöhänen ja Anders Pohjola.

”Teoksesta riippuu, kuinka pitkälti elektroniikka voidaan valmistella etukäteen ja kuinka paljon täytyy tehdä hetkessä. Konserteissamme on yleensä vähintään kaksi teknikkoa ja vuorottelemme tehtäviä”, Kurkikangas sanoo.

Patchiin puristetun reseptin aukikeriminen voi tapahtua monella tapaa: osa merkinannoista voidaan toteuttaa muusikon pedaalinpainalluksella, osa tietokoneen välilyöntinäppäimellä tai mikseristä.

”Eri teoksissa toimii erilainen ratkaisu”, Kurkikangas sanoo. Eräässä kappaleessa elektronisia merkinantoja oli niin paljon, että napin painalluksissa olisi helposti mennyt sekaisin. Siksi Kurkikangas valjasti elektroniikan ohjastukseen midi-koskettimiston, joka näin toimi eräänlaisena samplerina. Tiettyä nuottiin merkittyä säveltä soittamalla nauha tai efekti käynnistyi.

Synteesin taide

MEF 0512 PYSTY c Marco EhrhardtSamplaaminen luo monia mahdollisuuksia. Timothy Pagen Curl-kappaletta varten defunensemble loi säveltäjän kanssa harppusamplerin äänittämällä tietokoneelle kaikki harpun äänet eri soittotavoilla. Tällä mielikuvitusharpulla voitiin soittaa nauhalle materiaalia, joka todellisella harpulla olisi mahdottomuus. Usein sample on äänifragmentti, mutta se voi olla minuuttienkin kestoinen äänileike – siis ääninauha.

Sampleri on esiäänitettyjen näytteiden mekaaninen äänivarasto, kun taas syntetisaattori prosessoi ääniä eli tuottaa äänisynteesiä. Mahdollisuudet ovat monet: esimerkiksi Define function -levyllä Enno Poppen Arbeit-teoksessa käytettiin tietokoneella ohjelmoituja virtuaalisia hammond-urkuja.

Elektronisen musiikin perusluonteena on jatkuva muutos ja liike. Sampleriin tai nauhalle voidaan äänittää konkreettisia tai elektronisia ääniä, nauha voi soitinten tapaan olla live-elektronisen käsittelyn kohteena, ja elektronista ääntä voidaan generoida esityksen sisällä. Elektroakustisen aikatilan huumaavuus syntyy yhdistelmistä ja sekoittumista, synteeseistä.

”Tässä musiikissa kiehtovaa on skaalan laajuus ja vaihtoehtojen runsaus. Samaan soivaan lopputulokseen voidaan päästä useilla erilaisilla teknisillä ratkaisuilla”, Kurkikangas sanoo.

”Elektroakustisissa teoksissa voi tulla vastaan mitä tahansa, sillä elektronisella instrumentaatiolla ei juurikaan ole rajoja”, Klemola tiivistää.

Auli Särkiö