Lulu tanssii uninäytelmässä

KUVAT © MONIKA RITTERSHAUS

Alban Bergin Lulu-oopperan viimeinen näytös on musiikinhistorian tunnettuja kesken jääneitä fragmentteja. Hampurin valtionooppera tarjoaa täydentelyille hyvän vaihtoehdon: antaa sen jäädä luonnokseksi, ja näin surrealistinen uninäytelmä kohoaa uusiin sfääreihin.

 

Lulu on Salomen ohella oopperan historian tunnetuimpia femme fatale -hahmoja, seksuaalisen vietin ja irrationaalisuuden symboleita. Lulu on silti raamatullista sisartaan arvoituksellisempi. Hänen identiteettinsä ja motiivinsa jäävät hämäriksi. Jokaisella miehellä on hänelle eri nimi, ja hän luikertelee tilanteista ja tunteista kuin liukas käärme.

Alban Berg innostui freudilaisesta hahmosta jo nuorena nähtyään Frank Wedekindin näytelmät Maahinen (Erdgeist) ja Pandoran lipas, jotka kirjailija myöhemmin yhdisti Lulun nimellä. Berg aloitti sävellystyön vuonna 1929, mutta pian alkoivat pilvet synkentyä. Natsit marssivat valtaan, säveltäjän Wozzeck-oopperan hyvin alkanut tie tyssäsi, eikä Lulu saanut esityslupaa. Bergistä tuli rappiotaiteen edustaja, vaikka hän ei ollut juutalainen.

Säveltäjä otti rahapulassaan vuonna 1935 vastaan tilauksen viulukonsertosta ja jätti Lulun kolmannen näytöksen orkestroinnin kesken 268 tahdin jälkeen. Pian sen jälkeen hän sai hyttysenpistosta aiheutuneen paiseen ja kuoli verenmyrkytykseen loppuvuodesta. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari, Hampuri