Lied on elämän opiskelua

Armaan Madarin ja Maria Turusen duotyö on hioutunut seitsemän vuoden aikana. © Harri Kuusisaari

 

Lied elää Suomessa melkoista renessanssia, ainakin mitä opiskelijoiden kiinnostukseen tulee. Tässä kuussa 42 liedparia eri puolilta maata mittelee Helsingin liedkilpailussa. Mitä ilmiön takana on ja miten parit taidemuodon kokevat?

 

Viime maaliskuussa koko Suomen valtasi Liedkuu-tapahtuma, jossa kuultiin 26 konserttia eri puolilla maata alan ammattilaisten ja opiskelijoiden yhteisponnistuksena, ja tässä kuussa 84 pianistia ja laulajaa kokoontuu Helsingin konservatorioon. Talon järjestämä liedkilpailu on ainut lajiaan Suomessa, ja siinä keskiössä on duotyö, ei niinkään laulajan ääni.

Joskus aikaisemmin liedille soiteltiin jo kuolinkelloja – mitä oikein on tapahtunut? Yhtenä syynä alan harrastuksen äkilliseen lisääntymiseen on Suomen Lied-akatemian tekemä työ. Se on ottanut asiakseen aktivoida alan ammattilaisia ja opetusta.

”Olemme tehneet evankelioimismatkoja musiikkiopistoihin ympäri maata, järjestäneet kursseja ja antaneet vertaistukea alan opettajille. Muiden esimerkki on saanut sellaisetkin oppilaitokset aktivoitumaan, joissa lied-opetusta ei ole ollut”, toteaa Lied-akatemian voimahahmoihin kuuluva pianisti Heikki Pellinen.

”Ennen ajateltiin, että liedissä täytyy olla niin pitkällä laulullisesti ja soitollisesti, ettei se ole opiskelijoiden juttu. Ei se pidä paikkaansa. Alkuun pääsee vähemmälläkin, ja tekstin ja musiikin kohtaaminen saa mielikuvituksen liikkeelle. Tärkeintä on, että löytyy rakkautta ja intoa asiaan – työ kyllä löytää uomansa. Tätä rohkeutta on tullut paljon lisää.”

Helsingin liedkilpailussa on kaksi sarjaa. Vanhempien sarjassa on 28 ja nuorempien 14 laulajaa. Osa duoista on jo ollut yhdessä pidempään, osa taas perustettu hiljattain. Millaisin miettein parit liediä tekevät ja kilpailuun valmistautuvat? Seuraavassa kaksi esimerkkiä. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 

 


 

Liediä lapsesta pitäen

Lied-renessanssin yksi ilmiö on lapsille suunnattu liedopetus, jota on ideoitu erityisesti Jokilaaksojen musiikkiopistossa Ylivieskassa. Hankkeen taustalla ovat opiston laulunopettaja Saara-Maija Strandman ja pianonsoitonopettaja Marjukka Eskelinen.

”Työskentelimme viereisissä luokissa ja huomasimme, että meillä on samanikäisiä oppilaita. Miksemme laittaisi heitä yhteen musisoimaan? Marjukka teki suomalaisista kansanlauluista sovituksia, jotka sopivat pienimmillekin. Nuorin laulajamme on viisivuotias ja nuorin pianisti seitsemänvuotias”, Strandman kertoo.

”Pyrin sovituksissa siihen, että pianistillakin olisi joku koukku, omaa sanottavaa, eikä osuus olisi pelkkää laulajan komppaamista”, Eskelinen jatkaa.

Hanke sai pian muutkin kollegat eri puolilta maata kiinnostumaan, ja Fennica Gehrman julkaisi pikavauhtia opetusmateriaalin. Tänä syksynä ainakin Vantaalla ja Hämeenlinnassa on aloitettu vastaava koulutus.

”Opetus lähtee tekstistä ja tapahtuu ryhmissä. Soittotunneilla tietenkin opetellaan stemmaa, mutta isommissa ryhmissä lapset kuuntelevat toisiaan, tutkivat tekstiä ja lähtevät leikkimään sillä: miten sen asiat saa ulos omasta soitosta ja laulusta? Olemme olleet itsekin hämmästyneitä, miten innoissaan ja oivaltavia lapset ovat”, Strandman kertoo.

”Klassisten liedien aika tulee vasta myöhemmin teini-iässä, sillä ne ovat vaativampia, mutta on tärkeää, että lapset pääsevät jo pienestä pitäen asiaan kiinni.”

Eskelinen tähdentää, että liedtyö rikastuttaa pianistien nykyisin aika yksipuolisia yhteissoittomahdollisuuksia ja ehkä madaltaa myös kynnystä tuoda lapsia ammattimaiseen lauluoppiin – nykyisinhän sitä saatetaan vähän aristella.

Harri Kuusisaari