Laulajan leipä on murusina maailmalla

Helsingin kamarikuoro haaveilee VOS-systeemiin mukaan pääsystä. Silloin se voisi maksaa laulajille edes puolipäiväisen palkan.

Laulajan työnkuva Suomessa on menossa yhä lyhyempien pestien suuntaan. Oma yritteliäisyys korostuu, kun Kansallisoopperakin on luopumassa vakituisesta ensemblestä. Samalla koulutustaso on noussut, ja entistä useampi haluaa pedagogin paperit. Harrastusta alalla on enemmän kuin koskaan. Millaisia urapolkuja laulajille on tarjolla?

 

Klassisilla laulajilla on perinteisesti ollut Suomessa huonompi työllisyystilanne kuin instrumentalisteilla, koska orkesterilaitosta vastaavia vakituisia työpaikkoja ei ole. Kun Kansallisooppera pari vuotta sitten ilmoitti suunnitelmistaan luopua vakinaisesta ensemblestä ja siirtyä produktiokohtaisiin sopimuksiin, moni huokaisi, että siinä meni se viimeinenkin oljenkorsi. Talon kuoro jää viimeiseksi vakileivän linnakkeeksi oopperan alalla.

Laulajan leipä on murusina maailmalla. Vapaat oopperaseurueet tarjoavat tuiki tarpeellista kokemusta ja taiteellisia haasteita, mutta palkka niissä jää useimmiten vaatimattomaksi. Perinteisen pakopaikan suomalaisille laulajille ovat tarjonneet Saksan oopperatalot, mutta ei sinnekään enää noin vain lähdetä, sillä kilpailu on kiristynyt huomattavasti.

Entä muu musiikin kenttä? Yleisradio lopetti puoliammattilaisena toimineen Radion kamarikuoron vuonna 2005. Sen raunioille syntynyt Helsingin kamarikuoro yrittää jatkaa ammattimaisuuden perinnettä maksamalla jäsenilleen harjoitus- ja esiintymispalkkiot. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari