Unohtumaton

Kuukauden legenda: Nat King Cole

 

”We aim to please!” – ”Tähtäämme miellyttämiseen” on palvelualalla kunnioitettava tavoite, mutta taiteelliseksi maksiimiksi sitä ei ole kelpuutettu. Miellyttäminen oli kuitenkin tarpeellinen osa säveltaidetta ennen kuin musiikista tuli autonominen ilmiö, jonka on varottava miellyttämästä ketään.

 

Keskiajalta renessanssiin musiikin oli miellytettävä jumalaa ja sen edustajia maan päällä. Sen jälkeen säveltäjien oli vuosisatojen ajan miellytettävä monarkkeja ja aristokraatteja, joiden käsitys säveltaiteesta heittelehti. 1800-luvulla tuli sitten porvaristo ja sen hillitty charmi, josta itsenäisyyttä kaipaavat säveltäjät halusivat eroon.

Itsenäisyyspyrkimyksistään huolimatta klassiset säveltäjät Haydnista Beethoveniin ja Brahmsiin kantoivat kortensa viihdemusiikin kekoon. Mozart nimitettiin vähän ennen kuolemaansa keisarihovin kamarimuusikon tehtävään, johon kuului tanssien säveltäminen. Yhteen tanssisävellyksistä saamaansa palkkakuittiin säveltäjä kirjoitti: ”Liian paljon siitä minkä tein, liian vähän siitä mitä voisin tehdä.”

Mozart oli silti säveltäjä, joka oikeissa olosuhteissa nautti viihdemusiikin säveltämisestä. Siitä saattoi innostua jopa Beethoven, jota silti kismitti, että hänen elinaikansa suosituin teos oli keisarinnalle omistettu septetto op. 20. Myös Brahms nautti serenadeissaan ja Unkarilaisissa tansseissaan populaaritaiteen tekemisestä.

Kuilu ”vakavan” taiteen ja suurta yleisöä miellyttävän musiikin välillä repesi 1900-luvulla periaatteelliseksi, jos ei ylittämättömäksi. Atonaalisille modernisteille ajatus kuulijoiden miellyttämisestä oli toisarvoinen. Samaan aikaan suuri osa säveltäjistä etsi tietä uudenlaiseen populaariuteen.

Jazz kehittyi kansanperinteestä autonomisuutta tavoittelevaksi taiteeksi muutamassa vuosikymmenessä. Viihteellisyys kuului sen olemukseen swing-kaudelle saakka, mutta 1940-luvulta ja bebopista eteenpäin ei niinkään. Taiteellinen itsenäistyminen edellytti pesäeroa suuren yleisön viihdyttämiseen tähtäävistä sulosävelistä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen