Konserttimestarista kapellimestariksi

Janne Nisonen © KREETTA JÄRVENPÄÄ

 

Pori Sinfoniettan ylikapellimestari Janne Nisoselle kapellimestarin työ on yksi tapa ilmentää muusikkouttaan.

 

Jouluna 1985 pukki toi nelivuotiaalle Janne Nisoselle viulun. Soittotunnit alkoivat saman tien Tarja-Leena Keräsen, nykyisin Kircherin, johdolla Kokkolassa.

”Johdin helmikuun alussa Radion sinfoniaorkesteria, jossa Taru nykyään soittaa. Siinä sulkeutui taas yksi ympyrä elämässäni”, Nisonen naureskelee.

”Olin harvinaisen laiska oppilas, sillä selvisin vähällä harjoittelulla eivätkä vanhemmatkaan nipottaneet harjoittelustani. Työnteko alkoi vasta myöhemmin.”

Ala-asteella hän alkoi soittaa myös pianoa, ja musiikkiluokalla, jonka opettajana hänen isänsä toimi, hän pääsi vetämään luokan pojista koottua bändiä.

”Ensimmäisessä orkesterissani oli kaksi saksofonia, tuuba, haitari, rummut ja minä itse pianossa. Vedin ja tein myös sovitukset. Viulunsoitto sujui siinä sivussa, sillä toki kaverien kanssa soittaminen oli hauskempaa kuin yksin harjoitteleminen.”

Vaaka alkoi kuitenkin kallistua viulumusiikin puolelle, ja illat kuluivat yhä useammin harjoitellen äidin työpaikalla Keski-Pohjanmaan konservatoriolla. Muusikkoperheen vesa eli musiikin ympäröimänä ja kävi myös säännöllisesti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konserteissa.

”Kaikkialla soi koko ajan. Aloin huomata, että töitä tekemällä edistyy ja saa jotain aikaankin.”

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Jussi-Pekka Aukia