Kolme kertaa Alankoo!

”En tiedä, olisinko uskaltanut astua tähän maailmaan, jos en olisi aikoinaan soittanut selloa ja ennen kaikkea soittanut orkesterissa”, Ismo Alanko tuumaa. © HARRI HINKKA

Kun skaalaa ja kirjastoa riittää, voi yhdenkin tekijän ympärille rakentaa kolmipäiväiset festarit. Tästä on kyse Tampere-talon Ismo Alanko -tapahtumassa 4.–6.5., jonka puitteissa rohkea lauluntekijä tulkitsee musiikkiaan yksin ja oman rockyhtyeensä sekä Tampere Filharmonian kanssa.

 

Aloite tähän projektiin tuli Tampere Filharmonian intendentiltä Helena Hiilivirralta, joka innostui Musiikkitalossa RSO:n kanssa muutama vuosi sitten toteuttamastani projektista. Pelkkää toisintoa ei tahdottu tehdä, joten homma paisui kolmeen iltaan ja kokoonpanoon”, Ismo Alanko kertoo.

Orkesterin kanssa tehtävässä konsertissa kuullaan muun muassa kuusi uutta kappaletta. Kantaesitysten sovituksista vastaavat Marzi Nyman, Timo Hietala ja illan kapellimestarina toimiva Jaakko Kuusisto. ”Ohjelmiston täydentävät vastaavaan asuun puetut vanhat biisini, joita olen esittänyt pariin otteeseen samantyylisissä tilanteissa.”

RSO:lle tehdyistä arreista, joista vastaavat esimerkiksi Lotta Wennäkoski, Kimmo Hakola sekä Markus Fagerudd, sai valettua Tampereen illalle hyvän perustan. Lisäksi myöhemmästä saman formaatin esiintymisestä Joensuun Areenalla pääsi mukaan yksi Timo Hietalan sovitus.

”Soolokeikkoja, joiden puitteissa säestän itseäni pianolla ja kitaralla, olen tehnyt koko ajan, mutta yhtyeen kanssa on pidetty taukoa. Maaliskuun puolivälissä järjestin Jussi Jaakonahon, Mikko Mäkelän, Juho Viljasen, Joakim Berghällin sekä Niko Votkinin kanssa ekat bänditreenit kahteen vuoteen. Kaikki oli ennallaan. Se tuntui huojentavalta, koska kiirehän tässä taas meinasi yllättää.”

Ennen soolouraansa Hassisen Koneen ja Sielun Veljien kanssa musiikkia tehnyt Alanko on tähdännyt siihen, että Tampereen kolmen illan aikana kuultaisiin mahdollisimman monta eri kappaletta, mutta päällekkäisyyksiltä ei voi täysin välttyä.

”Minulla on soolokeikoilla noin sadan biisin repertuaari, joten voin kaivaa sieltä biisejä, joita en Filharmonian tai oman yhtyeen kanssa nyt soita. Toisaalta monista lauluista löytyy useita hyviä sovituksia, joten myös eri versioiden esittämiselle on vankat perustelut.”

Näillä näkymin konserteista ei tehdä jälkiesitykseen tai myyntiin tallenteita, joten kyseessä on ainutkertainen tapahtuma.

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Teksti: Petri Silas