Kanteleen soittoa mykkäelokuvissa

Mykkäelokuvissa näytteitä kanteleen yhdysasentoisesta soittotekniikasta

Arja Kastisen kuuden tunnin improvisaatio Musiikkitalossa 2017: päässä EEG-mittauksen elektrodit, taustalla Häät Karjalan runomailla -elokuva ja Iivana Brelo. © Jorma Airola

Raja-Karjalaisten kanteleen taitajien yhdysasentoisesta soittotekniikasta, jota opetetaan nykyään eri puolilla Suomea, löytyi 1980-luvulla näytteitä joistakin mykkäelokuvien ajan filmeistä.

 

Kanteletaiteilija Arja Kastisesta tuli joulukuussa 2000 Sibelius-Akatemian ensimmäinen kansanmusiikin tohtori. Taiteellisen tutkinnon viidessä konsertissa ja niihin liittyvässä kirjallisessa esityksessä innoittajana oli vuosisatoja vanha karjalainen kanteleensoiton perinne, jonka keskeisiä piirteitä aina 1900-luvulle asti olivat luova musisointi, muuntelu ja improvisaatio.

Kastinen kertoo, että hän on aina ihmetellyt ortodoksisessa, karjalankielisessä Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella eläneistä kanteleensoittajista kirjoitettuja kertomuksia, joissa soittaja soittaa itsekseen koko illan kiinnittämättä mitään huomiota siihen, että muut tekevät tuvassa omia askareitaan.

”Tällaisesta oman mahdin pitkäkestoisesta improvisaatiosta kanteleella ei ole jäänyt jälkipolville nuotinnoksia tai fonografiäänitteitä. Niitä on lähinnä vain tanssisävelmistä”, Arja Kastinen toteaa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi