Kantele ja koto – jin ja jang

Sekä kantele että koto ovat kansallissoittimia, mutta samaan aikaan niiden täytyy olla osa elävää musiikkikulttuuria ja nykysäveltäjien instrumentteja. © Harri Hinkka

 

Suomalainen kantele ja japanilainen koto ovat saman sitra-perheen jäseniä mutta edustavat soinnillisesti ja kulttuurisesti eri maailmoja. Eva Alkula ja Tomoya Nakai ovat yhdistäneet niitä 13 vuotta toimineessa duossaan.

 

Kun Eva Alkulan ja Tomoya Nakain duoa kuuntelee, soittimien erot käyvät heti selville. Kantele on pitkäkaikuinen, bassoissa rikkaasti kumahteleva ja ylhäällä heleä. Koto taas on tumma, voimakas ja iskevä – soitetaanhan sitä osaan kynsistä kiinnitettävillä plektroilla.

Myös teknisesti soittimissa on eroja. Konserttikanteleessa viritystä voidaan vaihtaa ja edetä puolisävelaskelissa vipujen avulla, kotossa taas kielisiltoihin asetettuja talloja siirtelemällä.

”Olen ajatellut kanteletta ja kotoa jin ja jang -osapuolina, feminiinisenä ja maskuliinisena. Ne täydentävät ja tukevat toisiaan”, Eva Alkula kertoo. Täysin roolien vankeja soittimet eivät duossa ole, sillä kanteleesta löytyy dramaattisiakin tehoja, ja kotossa on sisäistynyt puolensa. Viimeistään elektroniikan käyttö sitoo sointimaailmoja yhteen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari