Hullunrohkeus vie vapaata muusikkoa

 

Kreeta-Julia Heikkilä haluaa tuoda luovuuttaan esiin paitsi muusikkona myös organisaattorina. Instituutioilta ja kaupungilta hän toivoisi enemmän vastaan tulemista. © Heikki Tuuli

Viulisti Kreeta-Julia Heikkilä on esimerkki henkisesti vapaasta muusikosta, joka järjestää itse festivaaleja ja konserttisarjoja, pitää ovet auki maailmalle ja antaa arvojensa kuten ilmasto- ja luontokysymysten kuulua työssään. Kaupungin toimijoita ja instituutioita hän kritisoi haluttomuudesta ja näköalattomuudesta toimia tapahtumien järjestämisen helpottamiseksi.

 

Paljon puhutaan musiikkielämässä instituutioiden ja vapaan kentän välisestä vastakkaisuudesta. Kreeta-Julia Heikkilä on niitä muusikkoja, jotka tuntevat sen nahoissaan. Hän on kiertänyt aktiivisesti orkestereita Pohjoismaissa ja muualla, mutta nyt hän haluaa kehittyä taiteilijana ja antaa panoksensa musiikkielämään myös ideoijana ja organisaattorina.

Hän on Helsinki Chamber Music Festivalin toinen taiteellinen johtaja, ja hän tekee myös Minimalia-nimistä klubikonserttien sarjaa ja kiertää Bach-ohjelmilla Uudenmaan kivikirkoissa. Kokemuksen takana on myös takkiin tulleita konserttikiertueita, mutta tulevat vuodet näyttävät lohdullisilta mm. Erkon ja Koneen säätiöiden tultua mukaan tukijoiksi.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari