HIM ja perintöprinssit

© HIM

Yksi kesän suurimmista rockuutisista Suomessa oli murheellinen: HIM panee pensselit santaan. Eri tavoin eri ihmisiin iskeneestä alkushokista toivuttua Ville Valon päätös kävi kuitenkin järkeen.

 

Marraskuussa 1976 syntynyt laulaja-biisintekijä oli painanut yhtyeessä niin ikään alusta asti vaikuttaneiden kitaristi Mikko Lindströmin ja basisti Mikko Paanasen kanssa hommia jo 26 vuotta. Yli 227 000 tunnin rupeama studioissa, lavoilla, busseissa, hotelleissa ja lentokoneissa sekä -asemilla ilman merkittäviä taukoja ei ole mikään pikkujuttu.

Ja kuten popkulttuurin aikakirjat lähes turhankin kiistattomasti osoittavat, on vain muutaman poikkeustapauksen koko maailmassa onnistunut jatkaa menestyksellä yhtä pitkälle pääosin samalla kokoonpanolla. Lisäksi vielä harvempi on kyennyt luomaan mitään todella arvokasta ja kestävää enää kymmenen toimintavuoden jälkeen.

Helsinkiläinen lovemetallibändi oli yksinkertaisesti tullut luontaisen elinkaarensa ensimmäisen vaiheen päähän, ja edustamansa genren historian erittäin hyvin tunteva Valo halusi orkesterin toiminnalle kunniakkaan päätöksen. Ainakin toistaiseksi. Sillä myös kauhuromantiikan historian hyvin tunteva rock-dandy tietää, miten helposti haudasta nousu toisinaan järjestyykään. Kenties Villen selkään tatuoidut Edgar Allan Poen silmät jonain synkkänä ja myrskyisänä yönä vielä rävähtävät auki.

Ja jos soi itse päätösuutinen mollissa, oli sen vastaanotto vähintään yhtä melankolinen – myös asiaa vain pinnallisesti tuntevien keskuudessa. Fanien sydänten särkymisen toki ymmärsi, mutta vähän turhankin meikäläiseen tapaan useat muutkin alkoivat sovitella ylleen säkkiä ja ripotella hiuksiinsa tuhkaa.

HIM ei nimittäin koskaan ollut mikään tyhjästä noussut Nokia, jonka alasajo jättäisi jälkeensä ammottavan kraaterin ja jonka kohtaloa jouduttaisiin nyyhkimään iät ja ajat. Valon orkesteri kuului kansainvälistymisen pitkään jatkumoon, jonka muut toimijat ovat tehneet ja tekevät edelleen intohimoista, määrätietoista ja tuloksellista työtä.

Wigwamin ja Hanoi Rocksin kylvämää siementä niittävät tänään esimerkiksi Turisas sekä Lost Society, ja jo ennen HIMin voittokulkua maailmalle suuntasi meiltä siellä edelleen erinomaisesti menestyviä bändejä kuten Amorphis ja Stratovarius.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Petri Silas