Hiljaisuus on osa musiikkia

ECM 50 vuotta:

Arvo Pärt
Giaya Kancell
Heinz Holliger

 

 

 

 

 

Keith Jarret
Jan Garbarek

Spiritualismi ja hiljaisuuden arvostus kulkevat punaisena lankana Manfred Eicherin ECM-merkin levytyksissä.

 

Manfred Eicherin, Karl Eggerin ja Manfred Scheffnerin perustama levy-yhtiö ECM, Edition of Contemporary Music, aloitti toimintansa 50 vuotta sitten. Alkuaan oli kyse jazzia julkaisevasta pienmerkistä, mutta valikoitu taidemusiikki tuli mukaan 1980-luvun taitteessa. Vuodesta 1984 taidemusiikkia on julkaistu ECM New Seriesissä.

ECM on tullut tunnetuksi monokromaattisen taiteellisista kansistaan sekä käsin poimitusta ohjelmistostaan. Yhtiön alkuperäinen tunnuslause oli ”Hiljaisuudesta seuraavaksi paras ääni”. Niinpä taidekatalogia hallitsevat itäeurooppalainen uusi musiikki (Pärt, Silvestrov, Kantsheli, Gubaidulina), amerikkalainen minimalismi (Cage, Adams, Reich, Feldman), valikoidut modernit länsieurooppalaiset säveltäjät (Kurtág, Zimmermann, Rihm, Cerha, Holliger, Abrahamsen, Widmann), sekä vielä valikoidummat klassiset säveltäjät.

Paljon levyjä on koottu yhtiön keskeisten taiteilijoiden ympärille. Heitä ovat olleet mm. pianistit Andras Schiff, Till Fellner ja Aleksei Lybimov, viulistit Gidon Kremer, Thomas Zehetmair ja Patricia Kopatshinskaja, sellistit Miklos Perenyi ja Thomas Demenga, alttoviulistit Kim Kashkashian ja Garth Knox, oboisti ja kapellimestari Heinz Holliger, barokkikitaristi Rolf Lislevand, Danish String Quartet, The Hilliard Ensemble ja Trio Medieval. Suomalaisista taiteilijoista listoilla ovat näkyneet Edward Vesala ja Meta4.

On ehkä helpompi määritellä, mitä ECM ei levytä. Katalogista ei löydy Sibeliusta, Mahleria tai Tshaikovskia. Ei spektaakkelimaisia orkesteriteoksia, ei romanttista pullistelua tai sirkusmaisia adrenaliinihyökyjä. Pieni on kaunista, ja hiljaisuus on osa musiikkia. Kiinnostuksen kohteet ovat kaukana menneisyydessä, ajattomimmissa klassikoissa, tai nykyhetkessä.

 

Garbarek, Jarrett, Schiff

Rajat eivät silti ole tiukkoja, eikä musiikkia yritetä jakaa lokeroihin. ECM:n suurimpiin menestyksiin kuuluu norjalaisen saksofonisti Jan Garbarekin ja Hilliard-yhtyeen Officium-levy, jossa jazzsoolo sulautuu keskiajan ja renessanssin polyfoniaan. ”Tämä on musiikkia, jota John Coltrane kuulee taivaassa”, arvioi yksi jazzkriitikko fuusiota.

Samalla tavoin yhtiön ahkerimpiin esiintyjiin kuulunut pianisti Keith Jarrett on urakoinut sekä jazzin että taidemusiikin puolella. Jos olisi pakko valita, niin pidän kiinnostavampina hänen jazz-levytyksiään kuin toisinaan hieman kuiviksi jääviä Bach– ja Shostakovitsh-tulkintoja.

Tuorein esimerkki on konserttipaikkansa mukaan nimetty livetaltiointi La Fenice, joka on levytetty tulipalon jälkeen vuonna 2006 avatussa venetsialaisteatterissa. Rohkeisiin, harmonisia rajoja rikkoviin näkyihin ja mutkattomammin jammaileviin kappaleisiin jakaantuvassa viisiosaisessa kokonaisuudessa soi improvisoiva inspiraatio silattuna vuosikymmenien kokemuksella. Jarrett laulaa mukana välillä tarkoituksella, välillä kuulijansa unohtaen.

Andras Schiff levytti ECM:lle menestyksellä Beethovenin pianosonaatit ja työskentelee nyt Schubertin parissa. Sonaatit ja impromptut hän levytti aiemmin Deccalle, mutta nyt sormien alla on Brodmann-fortepiano.

Schiffin näkemykset eivät ole kahdessa vuosikymmenessä muuttuneet kovin paljon, eniten tiivistyneessä c-molli-sonaatissa (D958). A-duuri-sonaatti (D959) seuraa aiempaa näkemystä, mutta kevyempänä. Fortepianon metallinen helinä keventää myös impromptuja (D899).

 

Spiritualismista Nooan arkkiin

Itäisen uuden musiikin edustajista Alexander Knaifel (s. 1943) on kaikkein spirituaalisimmin virittyneitä. Lukomorije-levyllä on taivaallisen kauniisti soivia kirkkosävellyksiä, kuten kahtena versiona kuultava Rukous Pyhälle Hengelle. Laaja bassolaulu Herra on minun elämäni valtias yhdistää Efraim Syyrialaisen paastorukoukseen Pushkinia.

Oleg Malovin soittamissa pianokappaleissa on viitteitä psalminjakeisiin, mutta myös satumaista fantasiaa. Pushkinin Ruslanista ja Ljudmilasta nimensä ottanut Lukomorije onkin sävelletty ”maagiselle pianolle”.

Jörg Widmannin Arche on Hampurin uuden Elbphilharmonien vihkiäisiin vuonna 2017 sävelletty oratorio, jonka teksti on koottu mm. Raamatusta, katolisesta messusta, Schilleriltä, Nietzscheltä, Michelangelolta ja Fransiskus Assisilaiselta. Teos kelluu musiikillisena Nooan arkkina arkaaisesta yksinkertaisuudesta modernistiseen vyörytykseen ja lapsikuoron räppiin. Draaman kaarros ulottuu luomishetkestä (Fiat lux) tulvien, rakkauden ja tuhon (Dies irae) kautta rauhan vetoomukseen (Dona nobis pacem).

Kent Naganon johtamassa 300-henkisessä kantaesityksessä tuntuu olevan kaikkea liikaa, mutta aiheeseen nähden kuitenkin liian vähän. Teos kuitenkin paranee loppua kohti, ja hampurilaisten pitkään odottaman konserttitalon vihkiäisissä on levyltäkin välittyvä juhlava jännite.

 

Historian punainen lanka

Tanskalaisen jousikvartetin Prisma-levyt kiteyttävät ECM:n estetiikkaa. Bachin fuugasta (BWV 876) kulkee punainen lanka Beethovenin myöhäiseen jousikvartettoon (op. 127) ja sieltä valinnaiseen 1900-luvun säveltäjään, tässä Shostakovitshin viimeiseen jousikvartettoon. Tulkinnat ovat pidättyväisen objektiivisia, mikä korostaa musiikin yhtäläisyyksiä. Tärkeintä on kuitenkin tuo punainen lanka, ECM:n oma polku musiikin historiassa.

Sen ytimenä, ainakin taidemusiikissa, on Bach. Kim Kashkashianin alttoviululla soittamat Bachin soolosellosarjat eivät ole säveltäjälle pystytetty alttari. Nykymusiikissa kouliintunut Kashkashian näyttää yhtä aikaa musiikin historiallisuuden ja moderniuden.

Hän lähestyy Bachia kokonaisvaltaisesti, ilman tiukkaa metodia tai osoittelevia oppeja. Niinpä sarabandeissa soi myös hänen armenialainen taustansa, pitkien orientaalisten melodioiden lumo, joka tuo mieleen Djivan Gasparianin duduk-soolot.

Antti Häyrynen

 

Keith Jarrett: La Fenice. Keith Jarrett, piano. ECM 6765856/57.

 

 

 

Franz Schubert: Neljä impromptua D 899, Pianosonaatit D 958-959, Kolme pianokappaletta D 946. Andras Schiff, fortepiano. ECM 4817252.

 

 

 

Alexander Knaifel: Lukomoriye. Oleg Malov, piano, Tatjana Melentjeva, sopraano, Pjotr Migunov, basso, Lege Artis -kuoro. ECM 4811259.

 

 

 

Jörg Widmann: Arche. Philharmonisches Staatsorchester Hamburg, johtajana Kent Nagano. ECM 4817007.

 

 

 

J. S. Bach: Fuuga BWV 876. Dmitri Shostakovitsh: Jousikvartetto nro 15 op. 144. Ludwig van Beethoven: Jousikvartetto op. 127. Danish String Quartet. ECM 4817267.

 

 

J. S. Bach: Kuusi sarjaa sooloalttoviululle BWV 1007-1012. Kim Kashkashian, alttoviulu. ECM 4817176.