Herkkyydessä on voimaa

“Minun täytyy hahmottaa, kuka runoissa puhuu ja kenelle ja missä tilanteessa” © Heikki Tuuli

Aarne Pelkonen on ollut muutosten kourissa niin urallaan kuin ihmisenä. Vakavahenkinen liedlaulaja on laajentanut skaalaansa niin oopperaan kuin kevyempään laulelmaan. Itseluottamus ja oma ääni ovat löytyneet ja tuoneet rahkeita käsitellä myös vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Marraskuussa Helsingissä soi hänen johtamansa uusi liedfestivaali Laulun valo.

 

Aarne Pelkonen on rehdin naapurinpojan oloinen baritoni, joka ei tähtikultista piittaa. Hän on voittanut niin Lappeenrannan laulukilpailut kuin Sibelius-laulukilpailut, levyttänyt hengellistä musiikkia ja luonut profiilia niinkin pyyteettömän tuntuisen alan kuin liedin parissa.

Häntä oli vaikea kuvitella lööppitulvan kohteeksi, mutta sellainenpa hänestä vain viime keväänä tuli. Media toisensa jälkeen teki juttua hänen päätöksestään jättää vanhoillislestadiolainen herätysliike, joka ei hyväksynyt oopperassa esiintymistä. Kyseessä oli nykyaikaisen journalismin muoti-ilmiö: ilman draamaa ja koukutusta henkilö ei ole kiinnostava.

Nyt Pelkonen tuntuu haluttomalta puhumaan enää uskonnosta. Kun kaikki otsikot vuoden aikana ovat olleet melkein samanlaisia, tulee vaara, että hän profiloituu liiaksi yhdellä asialla.

Mutta palataan nyt jälkikatsauksen verran: mitä vaikutuksia ulostulolla oli?

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari