Barokki, polskat ja salaa harjoittelun taide

 

Kreeta-Maria Kentala © Ulla Nikula

Miten yhdistää musiikissa harjoittelun kautta syventynyt osaaminen ja sellainen vapauden illuusio, jossa ideat tuntuvat syntyvän hetkessä? Tätä paradoksia barokkiviulisti Kreeta-Maria Kentala on miettinyt tulkinnoissaan. Nyt häneltä on tullut jo toinen levy, jossa barokki ja pohjalainen kansanmusiikki kohtaavat ja kommunikoivat keskenään yllättävin tuloksin.

 

Kansan- ja taidemusiikin välisten yhteyksien kartoittaminen on kiehtonut vanhan musiikin väkeä jo pitkään. Silti se luontevuus ja löytämisen ilo, jolla Kreeta-Maria Kentala kahdella levyllään yhdistelee barokin viulumusiikkia ja pohjalaisia pelimannisävelmiä, avaa korvat aivan uudenlaisille elämyksille. Kyse ei ole vain kappaleiden soittamisesta peräkkäin, vaan ne tuntuvat vaikuttavan toinen toisiinsa ja joskus jopa kasvavan yhteisistä juurista.

Projekteista ensimmäinen limitti J. S. Bachin sooloviuluteoksia ja kaustislaisia pelimannisävelmiä. Helsingin Kirkko soikoon -festivaalilla se sai niin hyvän palautteen, että Kentala levytti kokonaisuuden Alballe otsikolla Side by Side. Se palkittiin mm. Klassisella Emmalla ja myi hyvin.

Toinen, juuri ilmestynyt cd Polska Pandolfi ei ollut pelkkä menestyksen uusintayritys, vaan idea varhaisbarokin ja eteläpohjalaisten polskien sukulaisuudesta oli Tea Polson, jolle seinäjokelaisena alueen kansanmusiikki oli entuudestaan tuttua. Hän ehdotti kyseistä ohjelmakokonaisuutta Seinäjoen vanhan musiikin festivaalille ja teki cembalolle sopivat polskasovitukset.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi