Barokki kuuluu kaikille

Jukka Rautasalon mielestä barokki kuuluu luontevana osana sinfoniaorkesterien ohjelmistoon.

 

Rondon artikkelissa “Mikä sai orkesterit turboilemaan” kerrotaan mikä synnytti orkesterien turbosoinnin. Nykyisin sellaiselle alkaa jo hyvin vaihtoehtoja: periodityylien hallitseminen kuuluu kaikille. Aivan itsestään barokki ei kuitenkaan sinfoniaorkesterille taivu.

 

Nikolaus Harnoncourtin Puhuva musiikki -kirja herätteli Suomenkin muusikkokuntaa 1980-luvulla. Havahduttiin siihen, että tyylinmukaisuuden vaatimukset eivät koske vain vanhan musiikin pieniä piirejä vaan kaikkia. Vasta perustettu Avanti! otti idean omakseen, ja Kokkolassa Juha Kangas oli innostunut Harnoncourtin opeista jo aiemmin.

Pian orkesterit alkoivat kutsua barokkiprojektiensa liidaajiksi alan ammattilaisia. Pitkäjänteistä työtä tässä ovat tehneet barokkiviulistit, etenkin Kreeta-Maria Kentala ja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch. Kentala aloitti projektinsa jo 1990-livun alusta, jolloin hän palasi opinnoistaan Kölnistä. Hän luonnehtii tässä välissä tapahtunutta kehitystä huimaksi.

”Silloin barokkityyli oli monelle muusikolle uutta, eikä suhtautuminen aina ollut kovin innostunutta. Usein sai aloittaa aivan aakkosista: miten jousta nostetaan kielestä irti niin, että saadaan kepeämpi ja svengaavampi ote. Sekään ei aina tahtonut sujua”, Kentala muistelee.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari