Arturo Toscanini

Legendoja estradilla

 

Vuoden 1939 tallenteella näkyy Toscaninin ainutlaatuinen tapa johtaa orkesteria.

 

Tahdon voima

Suomalaisten miesten keskipituus on nykyisin yli 180 senttiä, mutta kapellimestarien keskipituus – joista yhä merkittävämpi osa on tietysti naisia – on selvästi tämän alle. Se on ehkä yllättävää ammatissa, jossa pitää tulla nähdyksi peräpenkiltäkin. Arturo Toscanini (1867-1957), jonka 150-vuotissyntymää juhlitaan tänä vuonna, oli 153-senttinen. Hän oli lyhyt oman aikansakin mittapuilla.

Pientä mittaa on ammattikunnassa usein kompensoinut luja tahto. Lyhyenä on pidetty myös Napoleonia (168 cm), jonka nimeä kantava kompleksi tarkoittaa pienikokoisen henkilön aggressiivista ja dominoivaa käyttäytymistä.

Toscanini syntyi räätälin pojaksi ilmakuivatuista kinkuistaan ja juustoistaan kuuluisassa Italian Parmassa, mutta kun hän stipendin turvin pääsi opiskelemaan sellonsoittoa paikalliseen konservatorioon, hän joutui yhdeksän vuoden ajan syömään pelkkää kalaa. Kapellimestariksi kasvettuaan Toscanini ei enää koskaan syönyt mitään, mikä oli tullut merestä.

Sellistinä Toscanini aloitti uransa ja osallistui italialaisen oopperaseurueen Etelä-Amerikan-kiertueelle. Koska hän oli opiskellut Verdin Aidan partituurin ulkoa, hänet nimitettiin myös kuoron varajohtajaksi. Produktion kapellimestari osoittautui niin kelvottomaksi, että laulajat menivät lakkoon, ja parin epäonnistuneen kapellimestarikokelaan jälkeen tahtipuikko ojennettiin 19-vuotiaalle Toscaninille. Loppu on historiaa, joka teki Toscaninista nykyaikaisen kapellimestarin mallin ja myyttien lähteen.

Vanhan miehen liikkeet ovat säästeliäitä, mutta katse kuin italialaisella kummisedällä. Pienessäkin vilkaisussa piilee elämä tai kuolema.

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen