Aineetonta perintöä ei saa unohtaa

Haavoittunut prinssi Lakshmana sotavankkureissaan tuupertuneen armeijansa ympäröimänä.

 

Pääsy Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on auttanut monia musiikin ja esittävän taiteen muotoja nostamaan päätään ja jopa elvyttämään vaarassa olevia lajeja. Nyt sekä Thaimaan että Kambodžan naamiotanssiteatteri on päässyt listoille. Mitä se merkitsee?

 

Jokainen tuntee käsitteenä Unescon maailmanperintökohteet, joita Suomessakin on seitsemän: Suomenlinna, vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäki, Merenkurkun saaristo ja Struven ketju. Listalle pääsy on voitto paitsi kohteiden säilyttämisen, myös matkailumarkkinoinnin kannalta.

Vähemmän tunnettu mutta yhtä lailla merkittävä on vuonna 2008 lanseerattu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelo. Se voi pitää sisällään perinteitä, jotka ovat säilyneet elävinä sukupolvelta toiselle: esittävää taidetta, rituaaleja ja juhlamenoja, sosiaalisia käytäntöjä ja ilmaisun muotoja maailmankaikkeutta koskevista tiedoista ruokaresepteihin.

Nyt myös Suomi yrittää päästä luetteloon mukaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää haettavaksi kahta kohdetta: tämän vuoden hakuun tulee suomalainen saunominen, ja ensi vuonna vuorossa on kaustislainen viulunsoitto. Maat voivat esittää luetteloon yhtä kohdetta vuodessa, ja mukaan pääsystä päättää hallitusten välinen suojelukomitea.

Aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa on nyt 336 kohdetta. Sen rinnalla Unesco listaa kiireellistä suojelua vaativan perinnön kohteita ja hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari, Bangkok

 

Lähteet: Jukka O. Miettinen: Asian traditional Theatre & Dance. Teatterikorkeakoulun nettijulkaisu. https://disco.teak.fi/asia/khon-the-masked-pantomime/