500 vuotta reformaatiota: Luther ja musiikin puhdistajat

 

Lucas Cranach vanhempi, Martti Lutherin muotokuva 1528.

 

Martti Lutherilta ei ole säilynyt yhtenäistä musiikkioppia mutta paljon eri yhteyksissä esitettyjä näkemyksiä musiikin luonteesta ja merkityksestä. Niistä ilmenee vahva luottamus musiikin voimaan Jumalan lahjana ihmisille. Reformaation 500-vuotisjuhla näkyy selvästi myös Euroopan musiikkijuhlilla. Miltä Lutherin perintö musiikissa näyttää?

 

Martti Lutherille musiikki oli Jumalan luomisteko, luomislahja ihmiselle, jonka luonnetta hän valotti rennommin nk. pöytäpuheissaan:

Musiikki on Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on musiikin suuri vihollinen, koska musiikki pystyy karkottamaan monet kiusaukset ja pahat ajatukset. Perkele ei sitä siedä. Musiikki on parhainta taidetta. Sävelet tekevät tekstistä elävän. Musiikki karkottaa surun aaveen, kuten kuningas Saulista muistamme.”

Uskonpuhdistajan musiikillinen kasvatus oli alkanut jo kotona, jossa laulettiin paljon. Hän lauloi koulukuorossa ja opiskeluaikoinaan Erfurtissa soitti myös joitakin instrumentteja, mm. luuttua ja huilua. Moniäänisessäkin musiikissa hän osasi laulaa äänissä. Vuonna 1505 Luther meni Erfurtissa munkiksi augustinolaisluostariin, jossa hänelle tuli tutuksi sekä gregoriaaninen musiikki että keskiaikainen musiikkikäsitys.

Jälkimmäinen avartui hänen tutustuttuaan renessanssihumanismiin Erfurtin yliopistossa. Latinaa ja kreikkaa opiskeltuaan Luther palasi ajan hengessä antiikin alkuperäislähteisiin ja etääntyi keskiaikaisesta musiikkijärjestelmästä. Siirryttyään 1512 Wittenbergiin raamattutiedon professoriksi Luther keskittyi ennen muuta teologiaan. Hänen siellä 31.10.1517 reformaation alkusoitoksi ”naulaamansa” 95 teesiä eivät sisällä mainintoja musiikista.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen