Ennakkosuosikki voitti Maj Lind -kilpailut

Mackenzie Melemed oli voittonsa ansainnut.

Ei ollut vaikea arvata Maj Lind -kilpailun voittajaa: yhdysvaltalainen Mackenzie Melemed teki kaikissa kolmessa erässä tasaisen varmaa työtä ja huipensi sen finaalissa Beethovenin kolmannen konserton säihkyvään tulkintaan. Melemed sai 30 000 euron palkinnon lisäksi konsertin PianoEspoo -festivaaleilla marraskuussa. Hän vakuutti juryn myös kamarimusiikkifinaalin esityksellään niin että sai siitä vielä 8000 euron erikoispalkinnon.

Toiseksi sijoittui uusiseelantilainen Jun Bouterey-Ishido, jonka palkintosumma on 25 000 euroa. Kolmanneksi sijoittunut Jiyoung Kim sai 20 000 euroa ja loput kolme finalistia 8000 euron tunnustuspalkinnon. Parhaasta kilpailun tilausteoksen esityksestä palkittiin Hannu Alasaarela 1500 eurolla.

Mackenzie Melemedin osakkeita kohotti se, miten monipuolisesti hän pystyi uppoutumaan eri tyyleihin: hän teki selväksi, että Beethovenia todellakin soitetaan aivan eri klangilla kuin Lisztiä tai muuta romantiikkaa. Finaalin konsertossa hän valitsi irtonaisen, melkeinpä periodityylisen kosketuksen, jonka ansiosta jokainen juoksutus sädehti kuin helminauha, ja rytmit kimposivat jäntevästä kuin toisiaan takaa ajaen. Tämä toi teokseen mukaansatempaavan jännitteen.

Vain joskus staccato-irrottelu uhkasi muuttua yksipuoliseksi. Ikään kuin Melemed olisi pitäytynyt turhankin tiukasti konseptissaan – hän varmasti saisi kosketukseensa vielä enemmän vaihtelua ja eloa. Aiemmin hän tämän toki todistikin. Mutta mestaritason suoritus silti, ja Anna-Maria Helsingin johtama HKO oli menossa valppaasti mukana.

Jiyoung Kim vakuutti romanttisella ilmaisullaan.

Viimeisen finaali-illan aloittanut Jiyoung Kim valloitti heti Rahmaninovin toisen konserton alussa muhevilla bassosoinneillaan, jotka saivat odottamaan laveita slaavilaista tunnevyöryjä. Sellaisia saatiin – eläytyminen oli vahvaa, ja kaikesta välittyi, että Kim rakastaa teosta.

Sointien ja fraasien muotoilu olivat astetta väkevämpiä kuin edellisenä iltana Rahmaninovin kolmannen konserton soittaneella So Hyan Inillä, mutta toisaalta intensiteetin tavoittelu kuului joskus joskus pienenä pinnistelynä ja harhalyönteinä. Inin luontevan runollinen soitto oli kilpailun suuria elämyksiä. Kim joka tapauksessa valloitti verevällä romanttisuudellaan ja sai orkesterinkin hyvin samoille aaltopituuksille.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi