Arvio: Mahtavat luontonäyt toivottivat kesän tervetulleeksi

Hienostunut nuori kanadalaispianisti Jan Lisiecki soitti Mozartia järeiden sävelrunojen välietappina. Kuva: Holger Hage / DG

Radion sinfoniaorkesteri täräytti kevätkautensa päätökseen kahdella tajuntaa laajentavalla luontovisiolla. Aarre Merikannon villi orkesteriruno Pan ja Richard Straussin jättimäinen Alppisinfonia sintöivät hienosti orkesterin kauden: molemmat teokset ovat fantastisen orkestraation näyteikkunoita, jotka vaativat esittäjistöltä virtuositeettia. Ne paljastivat RSO:n tämänhetkiset heikkoudet, mutta ennen kaikkea asettivat tarjottimelle sen parhaimmat puolet.

RSO on tällä kaudella tuonut ripottain esiin kansallistaideajattelun varjoon jäänyttä suomalaista 1900-luvun alun musiikkia. Merikannon Pan (1924) on kotimaisen ensiaallon modernismin jännittävimpiä tuotoksia, ja omaperäisyydessään se on ylipäätään suomalainen merkkiteos. Tämä metsän jumala ei loikoile helteessä nokosilla, kuten Debussyn Faunin iltapäivässä, vaan kyseessä on jotain paljon häiritsevämpää. Hannu Lintu työnsi RSO:n kanssa ilmoille painostavan, houreisen ilmanalan, josta kesy impressionistinen usvaisuus ja uiskentelevuus oli puhallettu pois rajun, selkeäpiirtoisen ekspressionismin tieltä. Merikannon teos on eriskummallinen mutta lumoava vahvojen värien ja viistojen viivojen orkesterifantasia. Lintu jäsenteli vääntelehtivää, pakenevaa kudosta järeän ilmaisuvoimaisesti, ja lumotun metsän sopukoista paljastui jatkuvasti yllättäviä valoja ja varjoja. Tällaisen pinnanmuotojen sointigrafiikan RSO taitaa kiehtovasti.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö

Musiikkitalo 24.5. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu
Jan Lisiecki, piano
Merikanto, Mozart, Strauss

Istumapaikka: S-katsomo permannon keskellä

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS