Vuosisadan pianisti

 

Sergei Rahmaninov

 

Rondon uusi juttusarja pureutuu esittävän taiteen legendoihin. Sen aloittaa itseoikeutetusti Sergei Rahmaninov, pianistien aristokraatti numero yksi.

 

Konsertin solisti Sergei Rahmaninov oli tullut orkesteriharjoitukseen Seurahuoneelle ja istuutui flyygelin ääreen. Hän katseli vakavin silmäyksin soittokonetta, painoi sitten hitaasti kosketinta sormellaan, nosti sen taas ja sitten tarkasteli sormenpäätä, johon oli tarttunut tahmeaa pölyä. Hän katsoi äänettömän pyytävästi johtajaan. Kajanus tietenkin oivalsi asian, kostutti nenäliinan ja kiiruhti puhdistamaan sormiota – ainakin päällisin puolin. Päästiinkin sitten alkamaan.”

Yrjö Suomalainen kuvaa Sergei Rahmaninovin (1873-1943) vierailua vuonna 1911 Filharmonisen seuran orkesterin solistina teoksenaan verraten tuore pianokonsertto nro 2 c-molli. Menestys oli ilmiömäinen, ja ylimääräisenä kuultiin laaja otos säveltäjäpianistin pikkukappaleita. Konsertin puheenaiheeksi tosin nousi solistin kurssikaverin, Aleksandr Skrjabinin jättimäinen kolmas sinfonia, jonka veroista modernismia ei Helsingissä oltu ennen kuultu.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS