Säveltäjän tahtoa metsästämässä

 

Bachin kynänjälki on selkeää, kuten tässä h-mollimessun käsikirjoituksessa, mutta tulkintaa vaikeuttaa paperin tuhoutuminen Bachin käyttämän musteen syövyttämänä. Käsikirjoituksen tueksi tutkijoiden on pitänyt tukeutua laajaan kirjoon kopioita, kirjeitä ja vastaavia lähteitä rekonstruoidessaan teosta.

 

Mikä on ollut säveltäjän perimmäinen tahto teoksensa suhteen ja miten se saadaan nuotille mahdollisimman tarkassa ja ymmärrettävässä muodossa? Tämän kysymyksen parissa saksalainen Bärenreiter -kustantamo on askaroinut on yli puoli vuosisataa. Urtext-laitosten tekeminen on tiedettä ja salapoliisityötä, mutta silti kaikki julkaisut ovat aikansa lapsia.

 

1923 perustettu, Kasselissa toimiva Bärenreiter on Saksan toiseksi suurin taidemusiikin julkaisija. Sen katalogin varhaisia säveltäjänimiä olivat Schütz, Bach ja Dowland, joiden ansiosta kustantamossa kehittyi jo varhain vanhaan musiikkiin liittyvää osaamista.

Toisen maailmansodan jälkeen Bärenreiterilla syntyi idea klassisten säveltäjien tieteellisesti toimitettujen kokonaisjulkaisujen tuottamisesta yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa, ensimmäisinä kohteina Gluck, Telemann, Bach ja Mozart.

Kustantamon perustajan Karl Vötterlen tyttärenpoika Clemens Scheuch kertoo, että Bachin jättituotantoon tarttuminen oli siihen aikaan todella rohkea teko, sillä kokonaisjulkaisu oli jo tehty 1800-luvun puolella. Perinteisille kustannustaloille oli varmaankin yllätys, että nuori kustantamo ilmoitti yhtäkkiä haluavansa julkaista Bachin teokset yhteistyössä Leipzigin Bach-arkiston ja Göttingenin Bach-instituutin kanssa.

”Isoisä ymmärsi, että uudelle Bach-kokonaisjulkaisulle oli selvä tarve jo siitä syystä, että 1800-luvulla käytettiin käytännössä vain yhtä ainoaa lähdettä – yleensä ensipainosta – jonka nuotit vain muunnettiin modernille nuottikirjoitukselle. Useampien lähteiden vertailu yleistyi oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.”

Clemens Scheuch kertoo Bärenreiter-kustantamon menestyneen koventuneessa kilpailussa keskittymällä ammattilaisten ja puoliammattilaisten tarpeisiin.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 


 

Digitalisaatiota odotellaan

Nuotinkustannusala kilpailee digikopioiden kanssa korkealla julkaisullisella laadulla. Clemens Scheuch arvioi, että alan tilanne ei ole viime vuosina ainakaan helpottunut: taideinstituutioiden tukirahoitus on pienentynyt, ja nuottitiedostoja jaellaan yhä enemmän internetin välityksellä.

Bärenreiter on menestynyt tarjoamalla tieteellisesti toimitettuja julkaisuja ammattilaisille ja puoliammattilaisille, jotka edellyttävät nuoteiltaan korkeaa toimituksellista ja painoteknistä laatua – ja lainamateriaalien kohdalla myös palvelun laatua.

”Markkinat eivät enää kasva, ja meidän pitää säätää omaa toimintaamme koko ajan asiakaskunnan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Se, mikä kelpasi 20-30 vuotta sitten, ei välttämättä kelpaa tänään.”

Bärenreiter tukeutui pitkään muutamiin kotijumaliin, kuten Bachiin, Mozartiin ja Schubertiin. 1990-luvulta alkaen julkaisuohjelmaa on laajennettu muihin saksalaisiin klassikoihin, ja myös oman kielialueen ulkopuolelle Faurén, Rossinin ja Rahmaninovin teoksiin, joiden julkaiseminen ei olisi aikaisemmin tullut kuuloonkaan.

Samalla irrottauduttiin aikaisemmasta tiukasta kokonaisjulkaisujen perinteestä ja keskityttiin enemmän kysytyimpiin teoksiin.

”Kapellimestarille on samantekevää, onko hyvin toimitettu julkaisu osa jotain suurempaa kokonaiseditiota vai ei. Orkesterit käyttävät yleensä kapellimestarin toivomaa editiota, johon hän on tottunut, mikä ei aina ole se paras vaihtoehto. Sen vuoksi tarjoamme heille partituureja arvioitaviksi, ja esimerkiksi Simon Rattle vaihtoi tällä tavalla meidän Beethoven-sinfonioihimme.”

Orkesterimateriaalien myynti ja vuokraus on yksi toiminnan tukijaloista, samoin kokonaisjulkaisut, joiden perustalta voi tuottaa käytännöllisiä editioita. Kolmas tukijalka ovat suuret kuoroteokset – Händelin Messias, Mozartin Requiem, Bachin H-mollimessu ja passiot sekä Jouluoratorio, Haydnin Luominen ja Faurén ja Verdin Requiemit.

Kukaan soitonopettaja ei ottaisi ruokakaupasta suklaalevyä maksamatta, mutta nuottien kohdalla niin tehdään koko ajan.


Bärenreiter on kokeillut itsekin digitaalista lähestymistapaa Applen sovelluskauppaan tuodulla, opiskelupartituureja näyttävällä ohjelmalla. Teoksia on myös julkaistu hybridiversioina, joissa pääsee tutustumaan julkaisun pohjana käytettyihin alkuperäislähteisiin ja julkaisijan tekemiin valintoihin.
”Vaikka meillä on Bachin inventioiden tai sellosarjojen kaltaisia kesto-bestsellereitä, pedagoginen materiaali ei ole erityisen merkittävässä asemassa. Syynä ovat kopiokoneet, joita käytetään oppilaitoksissa estottomasti. Kukaan soitonopettaja ei ottaisi ruokakaupasta suklaalevyä maksamatta, mutta nuottien kohdalla niin tehdään koko ajan.”

Mutta edelleenkään Bärenreiter ei myy verkkokaupasta ladattavia yksittäisiä nuottitiedostoja.

”Meidät tunnetaan painotyön korkeasta laadusta, eikä valkoiselle kopiopaperille tehty tuloste tee nuoteillemme oikeutta. Tämä mahdollisuus on varmaankin tulossa, mutta ihan joka alustalle emme tule nuottejamme tarjoamaan”, Scheuch linjaa.

”Vaikka digitaalinäyttöjä käytetään jo nyt jazz- ja viihdemusiikissa, klassisen musiikin esittäjän kannalta painettu nuotti on edelleenkin joustavin ja myös ainoa täysin häiriötön alusta.”

Digitaalisten versioiden tekoa rajoittaa myös eri vuosikymmeninä ilmestyneiden nuottijulkaisujen tuotantotekniikka. Scheuchin mielestä pelkkä pdf ei vielä täytä aidon digitaalijulkaisun kriteerejä.

”Vaikka meillä on jo 30 vuotta työskennelty notaatio-ohjelmilla, erilaisten digitaalisten lisäominaisuuksien tuonti onnistuu parhaiten vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana tehtyjen julkaisujen kohdalla.”

Teksti Jussi-Pekka Aukia, kuvat Paavo Blåfield

 

 

 

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS